Voikukka

Wikipedia

Voikukka

Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Asterales
Heimo:	Asterikasvit Asteraceae
Suku:	Voikukat Taraxacum
Laji:	officinale

Kaksiosainen nimi

Taraxacum officinale
G.H.Weber ex Wiggers

Katso myös

Voikukka Wikispeciesissä

Voikukka Commonsissa

Voikukka (Taraxacum officinale) on usein rikkaruohona pidetty monivuotinen kasvi, joka leviää tehokkaasti siementensä avulla. Voikukka on kuitenkin myös kauppayrtti, johon viittaa nimessä esiintyvä officinale (officinalis tarkoittaa lääkkeenä käytettyä). Ympäri maailmaa tavataan useita voikukan alalajeja, joiden väliset erot saattavat olla hyvinkin vähäisiä.

Voikukan lehdet ovat noin 5–25 senttimetriä pitkiä ja muodostavat tiheän ruusukkeen, joka tukahduttaa muita kasveja ja jonka keskeltä nousee yksi tai useampi, maitomaista nestettä sisältävä varsi 4–30 cm:n korkeuteen. Jokaisen varren päässä on halkaisijaltaan 2–5 cm oleva kirkkaankeltainen kukinto, mykerö, joka on päivällä avoin ja sulkeutuu yön ajaksi. Mykerö muistuttaa ulkonäöltään yhtä kukkaa, mutta on itse asiassa muodostunut useista sadoista pienistä kukista, joista jokaisessa on viisi yhteenkasvanutta pientä terälehteä sekä heteitä ja emi. Pölytyttyään kukinto tuottaa siemeniä, jotka kulkeutuvat tuulen mukana uusiin kasvupaikkoihin.

Usein voikukkia tai muita rikkaruohoja näkee kasvavan asfaltin reunassa. Tämä johtuu siitä että kasvin soluihin puristautunut vesi voi halkaista asfaltin. Ilmiön selitys löytyy hydrauliikasta.

[muokkaa] Voikukan hyötykäyttö

Vaikka länsimaissa voikukkaa erehdytään usein pitämään hyödyttömänä rikkaruohona, niin idässä, mm. Kiinassa, jossa ihmiset käyttävät yrttilääkintää länsimaita enemmän, tiedetään voikukalle monia hyötykäyttötapoja. Voikukalla on mm. monia terveydellisiä vaikutuksia, sillä voi mm. puhdistaa verta ja sitä voidaan käyttää kuumeen laskemiseen. Voikukka sisältää myös paljon C- ja A-vitamiineja, kalsiumia, rautaa ja muita kivennäisaineita. Lehdet antavat myös vahvaa makua salaattiruokiin. Voikukan lehdet sisältävät muun muassa luteoliinia, apigeniinia ja apigeniiniglykosideja. Voikukkaa on länsimaissa arvostettu lähinnä sota-aikoina. Saksassa käytettiin molempien maailmansotien aikaan kuivattua voikukkaa kahvin korvikkeena.^[1] Tätä esiintyi myös Suomessa sota-aikoina. Voikukan juuri sisältää jopa 25 % inuliini-nimistä tärkkelystä, josta sotien aikana on valmistettu myös alkoholia.

Villan värjäyksessä voikukan tuoreita kukista saadaan alunalla purettamalla punaista ja keltaista sekä juurista samalla puretusaineella oranssinkeltaista väriä. Ilman puretusainetta voikukan juurista saadaan magentanpunaista ja kuparinruskeaa väriä. Irlannissa voikukkaa on käytetty myös violetiksi värjäämiseen.