Kenttätyräkki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kenttätyräkki
Kukkiva kenttätyräkki.
Kukkiva kenttätyräkki.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Tyräkkikasvit Euphorbiaceae
Suku: Tyräkit Euphorbia
Laji: esula
Kaksiosainen nimi
Euphorbia esula
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kenttätyräkki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kenttätyräkki Commonsissa

Kenttätyräkki (Euphorbia esula, synonyymi Euphorbia virgata) on monivuotinen, juurakollinen, ruohovartinen tyräkkikasvi. Laji on myrkyllinen kuten muutkin tyräkit.[1]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euphorbia esula - kibe piimalill.jpg

Juurakosta nousee pystyjä, joskus haarovia varsia. Suomessa varret ovat yleensä korkeintaan puolen metrin korkuisia. Varressa on runsaasti ruodittomia, pitkänomaisia, alle senttimetrin levyisiä, ehytlaitaisia lehtiä. Varret ja lehdet ovat kellanvihreitä ja kaljuja. Varren latvaan muodostuu sarjamainen kukinto, jossa on kuudesta yhdeksään haaraa. Latvakukinnon lisäksi alemmas varteen kasvaa usein pienempiä kukintohaaroja. Kukintohaarojen tyvellä on varsilehtiä leveämpiä ja keltaisempia, tyveltään herttamaisia tukilehtiä. Kukintohaarojen kärkeen muodostuu tyräkeille ominainen valekukka (cyathium). Siinä on alinna kaksi leveää, lähes puoliympyrän muotoista, kellertävää ylälehteä, niiden keskellä neljä mesiäislevyä, useita hyvin pieniä, kehättömiä, yksiheteisiä hedekukkia ja keskimmäisenä vihreä emikukka. Kenttätyräkillä mesiäislevyt ovat puolikuun muotoiset, ja niiden kärjissä on ulospäin suuntautuvat sarvimaiset ulokkeet. Mesiäislevyt ovat aluksi kellanvihreät, mutta muuttuvat vähitellen ruskeiksi. Emikukka sisältää vain kukkaperän päässä nuokkuvan emiön, jonka pallomaisesta sikiäimestä muodostuu pyöreähkö, kolmilohkoinen kotahedelmä. Kukinnan edistyessä jokaisen valekukan tyveltä kasvaa yleensä kaksi sivuhaaraa, joihin muodostuu samanlaiset valekukat.[1][2] Kenttätyräkki voi risteytyä tarhatyräkin (Euphorbia cyparissias) kanssa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenttätyräkin alkuperäinen esiintymisalue on ehkä sijainnut alueella, joka ulottuu itäisestä Keski-Euroopasta Kaspianmeren pohjoispuolitse Altaille. Siellä se esiintyy luontaisesti pensaikkoisilla aroilla ja joen rantojen hietikkojen kuivemmissa osissa. Nykyisin se on levinnyt lähes koko Eurooppaan, mutta on harvinaisempi kylmimmillä alueilla pohjoisessa, mereisimmillä rannikkoseuduilla lännessä ja välimerenkasvillisuuden alueella etelässä. Levinneisyysalue ulottuu hajanaisena läpi Siperian Koreaan ja Japaniin asti. Pohjois-Amerikassa kenttätyräkki on levinnyt 1800-luvun alun jälkeen läpi koko mantereen Yhdysvaltain pohjoisosassa ja Kanadan eteläosassa.[2][3] Voimakkaan leviämisensä takia laji on luokiteltu yhdeksi sadasta haitallisimmasta vieraslajista.[4]

Suomessa kenttätyräkki on vakiintunut, mutta ei kovin yleinen uustulokas. Ensimmäiset havainnot siitä eri puolilla Etelä-Suomea ovat 1800-luvun jälkipuoliskolta. Se kasvaa yleensä hiekkaperäisillä paikoilla ja melko avoimessa ympäristössä kuten ahoilla, pientareilla ja ratapenkereillä. Yleisin se on kaakossa, Savossa ja Karjalassa, ja harvinaisin Suomenselän länsipuolella. Pohjanmaalla esiintyminen painottuu satamakaupunkien ympäristöön. Pohjoisimmat havainnot ovat Rovaniemellä ja Kainuussa. Itä-Suomeen se on ilmeisesti levinnyt Venäjältä tuodun huonosti puhdistetun siemenviljan mukana, ja toisaalta kaskiviljely loi siellä sille sopivia kasvupaikkoja vielä 1800-luvulla. Muuten sen varhainen leviäminen Suomessa näyttää liittyneen rautateihin ja satamiin.[1][2][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hämet-Ahti, Leena et al.: Retkeilykasvio, s. 199-200. 3. painos. Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
  2. a b c Jaakko Jalas: Suuri kasvikirja, III osa, s. 40-46. toim. Jaakko Jalas. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05293-4.
  3. Anderberg, Arne: Euphorbia esula complex (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 21.9.2008. (ruotsiksi)
  4. 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  5. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2007: kartat (Hakuavain: kenttätyräkki) Kasviatlas 2007. 2008. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 21.9.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]