Keltaohdake
Wikipedia
| Keltaohdake | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Cirsium oleraceum (L.) Scop. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Keltaohdake (Cirsium oleraceum) eli kaaliohdake on Suomessa harvinainen ohdakelaji. Sitä tavataan oikeastaan vain Ahvenanmaalla, mutta muualtakin maasta on satunnaisia löytöjä. Kasvi on yleisempi Keski- ja Itä-Euroopassa.[1] Suomessa keltaohdake on vaarantunut laji.[2]
Keltaohdake kasvaa kosteilla niityillä, joutomailla, ojanpientareilla ja kosteissa lehdoissa. Se kasvaa noin 50–150 cm korkeaksi, ja sen kukat ovat vaaleankeltaisia. Keltaohdake kukkii heinä-elokuussa. Sen lehdet ovat vihreitä, lähes kaljuja, pariliuskaisia ja laidoiltaan ohut- ja keltapiikkisiä. Ylimmät lehdet ovat sepiviä ja yleensä liuskattomia. Lisäksi sen mykeröiden alla on leveitä kellanvihreitä ylälehtiä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 25.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 193. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
Sivulta puuttuu