Rautu (Käkisalmen piiri)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Venäjän kuntaa. Suomeen kuuluneesta Raudun kunnasta on erillinen artikkeli.
Rautu
Sosnovo, Сосново
Uutta kerrostaloasutusta Raudussa.
Uutta kerrostaloasutusta Raudussa.
Lippu
Lippu
Rautu Käkisalmen piirin kartalla
Rautu Käkisalmen piirin kartalla
Valtio Venäjän federaatio
Alue (oblasti) Leningradin alue
Piiri Käkisalmen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 186,024 km²
Väkiluku (2010) 11 000
Aikavyöhyke UTC+4
Raudun rautatieasema.
Kultuurikeskus.

Rautu eli Sosnovo (ven. Сосно́во) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Leningradin alueen Käkisalmen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Karjalankannaksen keskiosassa 69 kilometriä Käkisalmesta etelään ja 70 kilometriä Pietarista pohjoiseen[1]. Taajamassa on 7 100 ja kunnassa 11 000 asukasta (vuonna 2010)[2]. Suomeen ennen toista maailmansotaa kuulunut Raudun pitäjä rajoittui etelässä tuolloiseen valtakunnanrajaan.

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raudun kunnan pinta-ala on 186,024 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu lännessä Käkisalmen piirin Mäkrälän (ven. Razdolje), pohjoisessa Petäjärven (Petrovskoje) ja idässä Metsäpirtin (Zaporožskoje) kuntiin sekä etelässä Seuloskoin piiriin[1]. Pinta-alasta 63,2 % on metsää, 18,4 % asuinaluetta ja 15,9 % maatalousmaata[4]. Kunnan alueella sijaitsee osa Väärämäenselän rauhoitusalueesta[5].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu 8 kylää ja asutusta: Luukkolanmäki (ven. Koloskovo), Maanselkä (Ivanovo), Novožilovo (entiset Suvenmäki, Vepsa ja Miettilä), Potkela (Snegirjovka), Raasuli (Orehovo), Raasulin rautatieasema, Vehmainen (Krivko) ja 69. kilometrin seisake (kartan mukaan Kelliö)[1]. Yli tuhannen asukkaan kyliä ovat Potkela ja Vehmainen. Raasulin kylässä ei ole enää lainkaan vakituista asutusta. Lisäksi kunnan alueella sijaitsee 47 puutarhapalsta- ja huvila-aluetta. Kesäisin asukasmäärä nousee moninkertaiseksi arviolta 47,7 tuhanteen henkeen. Noin 6 000 hengen arvioidaan asuvan kunnassa vakituisesti ilman rekisteröintiä.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rautu (Viipurin lääni)

Raudun kyläneuvosto perustettiin suomalaisten Neuvostoliitolle luovuttaman kunnan keskustaajamaan vuonna 1946. Seuraavana vuonna paikkakunta sai kaatuneen Neuvostoliiton sankarin mukaan nimen Nikitino ja vuonna 1948 se nimettiin Sosnovoksi[7] seudun mäntykankaiden mukaan (ven. sosna ’mänty’)[8]. Talous perustui metsäteollisuuteen, turkistarhaukseen ja 1970-luvulta lähtien myös kesäasutukseen ja matkailuun. 1980-luvun lopulla pietarilaiset alkoivat rakentaa Rautuun omakotitaloja.[9] Kyläneuvosto muutettiin Raudun volostiksi vuonna 1997 ja vuonna 2006 siitä tuli itsehallinnollinen maalaiskunta[7].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan läpi kulkee Pietarin ja Sortavalan välinen rautatie, jolla on Raudun ja Raasulin asemat sekä kolme seisaketta. Paikallisjunat kulkevat 35–40 minuutin välein Suomen asemalta ja Miinasta (Devjatkino). Maanteistä tärkein on Pietarin ja Käkisalmen välinen A129. Raudusta on linja-autoyhteydet Viipuriin, Terijoelle sekä Devjatkinon metroasemalle Pietariin.[10].

Tärkeimmät elinkeinot ovat teollisuus, kauppa ja matkailu[11]. Kunnassa on pieniä puunjalostus-, elintarvike- ja rakennusteollisuusyrityksiä. Maataloutta harjoittaa maidon tuotantoon erikoistunut karjatila.[12] Maanselän kylän lähellä toimii vuonna 2006 avattu laskettelukeskus Igora, johon kuuluu myös kylpylä sekä jäähalli ja vapaa-ajankeskus. Lisäksi kunnan alueella sijaitsee 16 lomakylää ja kesäleiriä.[13]

Raudussa toimii keskikoulu, lasten luomistyön keskus ja taidekoulu, Potkelassa ja Vehmaisisssa alakoulut. Raudussa on kulttuurikeskus ja kirjasto ja Vehmaisissa kulttuuritalo. Terveyspalveluihin kuuluvat Raudun paikallissairaala ja ensiapuasema sekä Raudun ja Potkelan lääkintäasemat.[14].

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seudun arkeologisia kohteita ovat Vehmaisten kuppikivi sekä muinaiset asuin- ja hautapaikat. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluu nykyään asuintalona toimiva Vehmaisten koulurakennus 1900-luvun alusta.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Projekt generalnogo plana, s. 13.
  2. Projekt generalnogo plana, s. 39–40.
  3. Projekt generalnogo plana, s. 81.
  4. Projekt generalnogo plana, s. 82.
  5. Projekt generalnogo plana, s. 19.
  6. Projekt generalnogo plana, s. 39–40.
  7. a b Projekt generalnogo plana, s. 55.
  8. Ofitsialnyi sait Sosnovskogo selskogo poselenija: Istoritšeskije dannyje Viitattu 3.10.2012. (venäjäksi)
  9. Projekt generalnogo plana, s. 32.
  10. Projekt generalnogo plana, s. 59–60.
  11. Projekt generalnogo plana, s. 44.
  12. Projekt generalnogo plana, s. 33–37.
  13. Projekt generalnogo plana, s. 53–54.
  14. Projekt generalnogo plana, s. 49–52.
  15. Projekt generalnogo plana, s. 56, 58.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]