Soikkola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Länsi-Inkerin suomalaiset, vatjalaiset ja inkeroiskylät ennen toista maailmansotaa. Soikkolan niemi ylhäällä keskellä.
Inkeroispirtti Soikkolassa R. M. Gaben akvarelli vuodelta 1926.
Soikkolan vuonna 1883 rakennetun ortodoksikirkon rauniot.

Soikkola (ven. Со́йкино, Со́йкинский полуо́стров, Soikino, Soikinski poluostrov) on niemi, entinen kylä ja entinen ortodoksinen ja luterilainen seurakunta Inkerissä. Soikkolan niemi sijaitsee Suomenlahden etelärannalla Kaprion- ja Laukaanlahden välissä. Nykyään alue kuuluu Leningradin alueen Jaaman piirin Viistinän ja Niisnovan kuntiin.

Soikkolan asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alkupuolelle saakka Soikkola oli pääosin inkerikkojen asuinaluetta ja siten ortodoksista seutua. Inkerikkojen asumia kyliä olivat Hamala, Kolkanpää, Koskina, Loka (Loas), Loukkula, Metsäkylä, Mättäsi, Oussimäki, Pätsinä, Repola, Ruutsia, Röllölä, Saarove, Savimäki, Soikkola, Suuri-Somero, Tammikontu, Uusi-Harkkola, Viistinä. Inkerikkojen lisäksi luterilaisia, inkerinsuomalaisia äyrämöisiä asui vielä 1800-luvun puolivälissä seuraavissa kylissä: Mäkkylä, Otsave, Peipiä, Suija, Säätinä, Tarinaisi, Uusikylä, Vanha-Harkkola, Venakontsa, Voloitsa. Koskisenkylässä oli inkerikkojen lisäksi saksalaisia. Pelkästään äyrämöisten asuttamia kyliä olivat Järvenperä ja Vääräoja. Toisenuskoisiin kohdistetun painostuksen alla 1900-luvulla tullessa äyrämöiset vetäytyivät muutamiin kyliin ja leimallisimmin äyrämöiskyliksi jäivät Uusikylä ja Vääräoja. Venäläisiä asui vanhastaan vain Pienessä-Somerossa.[1]

1930-luvulla Soikkolan niemelle rakennettiin suuri sotilastukikohta, jonka neuvostoliittolaiset tuhosivat toisen maailmansodan vetäytymisvaiheessa. Sodan aikana suomalaiset ja inkerikot siirrettiin Suomeen. Neuvostoliittoon palattuaan heidät karkotettiin Sisä-Venäjälle. Ensimmäiset kanta-asukkaat pääsivät palaamaan 1950-luvulla.

Nykyisin Soikkolassa asuu muutama sata inkerikoiksi tunnustautuvaa ihmistä ja inkeroisen kielikin on jossain määrin säilynyt. Soikkolassa toimii inkeroiskuoro, kansanperinneryhmä ja museo.

Soikkolan luterilainen seurakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soikkolan luterilainen seurakunta perustettiin 1620-luvulla. 1700-luvun alun sotavuosien jälkeen Soikkolalla, Kattilalla ja Kapriolla oli yhteinen kirkkoherra. Vuoden 1740 tienoilla Soikkola ja Kattila yhdistettiin, ja vuonna 1834 niihin liitettiin myös Novasolkan seurakunta.

Vuonna 1740 Soikkolaan rakennettiin uusi kirkko, mutta kun se oli lähes valmis, venäläinen pappi vaati sen siirrettäväksi kauemmaksi ortodoksikirkon luota. Uusi puukirkko rakennettiin Järvenperän kylään ilmeisesti vuonna 1810. Kirkko paloi vuonna 1905, ja uusi puukirkko valmistui vuonna 1910. 1900-luvun alussa kirkkoherranvirka oli pitkään täyttämättä, koska köyhään seurakuntaan, jonka kolme kirkkoa sijaitsivat kaukana toisistaan, oli vaikeaa löytää hakijoita.

Vuonna 1919 kolme seurakuntaa erosivat jälleen toisistaan. Soikkolasta tuli vuonna 1930 rajavyöhykettä, eikä sinne enää päästetty saarnaajia. Vuonna 1936 kirkkorakennus muutettiin viljamakasiiniksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements. St.-Petersburg: {{{Julkaisija}}}, 1867.
  2. Luther, Georg: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000. ISBN 951-583-052-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]