Potentiaali
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
| Ilmaisee | mahdollista tai todennäköistä asiaa. |
|
|
|
| Persoonat | yksikön 1. persoona (minä) yksikön 2. persoona (sinä) yksikön 3. persoona (hän) monikon 1. persoona (me) monikon 2. persoona (te) monikon 3. persoona (he) passiivi |
| Aikamuodot | preesens perfekti |
| Esimerkki | Lähtenen. päässee |
|
|
|
|
Konditionaali Imperatiivi Potentiaali |
|
Potentiaali eli mahtotapa on yksi suomen kielen tapaluokista. Se ilmaisee viestijän pitävän käsittelemäänsä asiaa mahdollisena tai todennäköisenä.[1] Esimerkiksi lähtenen = ehkä lähden tai lienen lähtenyt = olen ehkä lähtenyt. Potentiaalin tunnus on -ne-, mutta sen n-kirjain mukautuu edeltävän l:n, s:n ja r:n kanssa (päässee, purree, tullee). Verbeillä, joilla on vokaalivartalon lisäksi konsonanttivartalo, potentiaalin tunnus liittyy kirjakielessä aina suoraan konsonanttivartaloon eikä sellaisia potentiaalimuotoja kuin menenee, tulenee, purenee, juoksenee suvaita. Olla-verbillä on epäsäännöllinen potentiaali, jonka juuri on lie- (Johtaja lienee silloin matkoilla, ei "ollee"). Passiivin potentiaali kuitenkin muodostetaan olla-verbin vartalosta (oltaneen). Olla-verbin aktiivin säännöllisiä potentiaalimuotoja (ollen, ollet jne.) ei yleis- ja kirjakielessä saa käyttää, vaikka niitä eräissä murteissa käytetäänkin. Eräissä murteissa muoto lienee on partikkeli, esimerkiksi Matti lienee tulee illalla kotiin, Maija lienee on siellä. Tällaistakaan ei kirja- ja yleiskielessä sallita, sillä niissä lienee esiintyy vain verbinmuotona. On kirjoitettava ja sanottava Matti tullee illalla kotiin, Maija lienee siellä.
Potentiaali taipuu vain preesensissä ja perfektissä. Partikkelien ehkä, kai tai varmaan(kin) käyttö sekä apuverbin taitaa käyttö ovat potentiaalin vaihtoehtoja. (Hän lienee hullu. → Hän on kai/ehkä/varmaankin hullu; Hän taitaa olla hullu).
Suomen potentiaali perustuu lähinnä itämurteisiin. Länsimurteissa se on harvinaisempi, joillekin länsimurteille jopa aivan täysin vieras. Se omaksuttiin Suomen kirjakieleen vasta murteiden taistelun aikana 1800-luvun puolivälin tienoilla, jolloin aikaisemmin melkein ainoastaan länsimurteisiin perustunutta kirjakieltä muutettiin tasapuolisemmin eri murteita edustavaksi.
Ruotsissa [muokkaa]
Ruotsissa ei ole varsinaista potentiaalia, mutta Torde + perusmuoto / Torde + ha + supiini vastaa suomen kielen potentiaalia. (Esimerkiksi: Jag torde inte vara klar av detta! = En liene valmis tällaiseen!)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Suomen kielen verbien taivutuskaava Henri Heinosen tekemä verbien taivutuskaava
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1-3, s. 249. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy, 2006.
