Indikatiivi
Wikipedia
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
| Ilmaisee | toteamusta tai tekemisen todellisuutta. |
|
|
|
| Persoonat | yksikön 1. persoona (minä) yksikön 2. persoona (sinä) yksikön 3. persoona (hän) monikon 1. persoona (me) monikon 2. persoona (te) monikon 3. persoona (he) passiivi |
| Aikamuodot | preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti |
| Esimerkki | Hän syö. |
|
|
|
|
Konditionaali Imperatiivi Potentiaali |
|
Indikatiivi eli tositapa on tapaluokka. Se on perustapaluokka eli modus. Se kuvaa tekemisen todellisena[1]. Esimerkiksi kävelen. Suomen indikatiivi on tunnukseton. Indikatiivi on käytetyin modus.
Indikatiivi esiintyy kaikissa kielissä. Indikatiivissa oleva verbi on varmaa tietoa, esimerkiksi "Menen kotiin." Indikatiivia käytetään mm. toteamuksissa, esimerkiksi "Hän syö." Indikatiivi voi esiintyä kaikissa aika- ja persoonamuodoissa.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1-3, s. 249. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy, 2006.
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Suomen kielen verbien taivutuskaava Henri Heinosen tekemä verbien taivutuskaava
