Agglutinatiivinen kieli
Wikipedia
Agglutinatiiviset eli agglutinoivat kielet ovat kielitieteessä sellaisten kielien luokka, joissa sanan vartaloon liittyy (useita) päätteitä ja muita affikseja. Tyypillisimpiä esimerkkejä agglutinoivista kieliryhmistä ovat uralilaiset kielet, kuten suomi, ja altailaiset kielet, kuten turkki.
Äärimmäistapauksessa kaikilla kielen affikseilla olisi vain yksi muoto ja näitä voitaisiin liimata mekaanisesti peräkkäin muodostaen toisiaan vastaavia merkityksiä. Käytännössä yksikään tuntemamme luonnollinen kieli ei kuitenkaan ole täysin agglutinoiva, sillä niin sanavartaloissa kuin päätteissäkin tapahtuu monenlaista assimilaatiota ja muita äännevaihteluita.
Esimerkiksi suomen kielessä kantaan talo voidaan mekaanisesti liittää monikon tunnus [i] sekä inessiivin sijapääte [ssA], jolloin saadaan sanan muoto talo|i|ssa. Mikäli saman periaatteen mukaisesti voitaisiin muodostaa kaikki vastaavat sanat, kieltä voisi kutsua puhtaasti agglutinoivaksi.
Esimerkikkinä epätäydellisestä agglutinaatiosta suomen kielessä muoto kannasta kissa on äännevaihtelusta johtuen kissoissa eikä *kissa|i|ssa.
[muokkaa] Agglutinoivia kieliä
- altailaiset kielet kuten turkki
- monet tiibettiläis-burmalaiset kielet
- baski
- dravidakielet
- monet uralilaiset kielet, esim. suomi, unkari ja viro
- inuktitut
- bantukielet
- malaiji
- koillisen, luoteisen ja eteläisen kaukasuksen kielet
- jotkut Keski-Amerikan ja Pohjois-Amerikan kielet, nahuatl, huasteekki ja salish
Muinaisista kielistä
