Urartu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Urartun laajeneminen ajanjaksona 743–700 eaa. Tummalla nykyisten valtioiden rajat.

Urartu oli Lähi-idässä sijainnut muinainen valtakunta. Se tunnetaan lähinnä Assyrian vihollisena. Urartulaiset kutsuivat maataan nimellä Biainili. Valtakunnan keskus oli Vanjärven tienoilla Lähi-idässä. Urartu oli pitkään valtioiden liitto 1350–850 eaa., ehkä aiemminkin. Noin 850 eaa. yhdistynyt valtio laajeni suurvallaksi vuoteen 750 eaa. mennessä. Silloin maa ulottui Pohjois-Syyriaan ja Iraniin asti.[1] 700-luvulla Urartu heikentyi ja armenialaiset nousivat alueen hallitsevaksi kansaksi. Urartuun liittyviä löytöjä on tehty neljän järven ympäristöstä. Näistä Van- ja Çildir-järvet kuuluvat nykyisin Turkkiin, Urmia Iraniin ja Sevan Armeniaan.[2]

Nimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Urartu on assyrialaisten antama, se saattaakenen mukaan? tarkoittaa vuorimaata. Urartulaiset kutsuivat kansaansa nimellä Biainili ("bialaiset"), tarkoittaen "Van-järven kansaa". Joskus urartulaisia kutsutaan khaldilaisiksi, koska heidän pääjumalansa oli Khaldi. Heprealaisten Ararat liittyy Urartuun.[1]

Kieli ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urartun kulttuurilla oli hurrilainen tausta ja heettiläisiä kytkentöjä, mutta se on silti omaleimainen sivilisaatio. Urartun metallityöt olivat tunnettuja ja hyvin tehtyjä. Urartulaisia linnakkeita oli Vanissa, Armavirissa, Erebunissa (nykyisessä Jerevanissa), Anzafissa, Cavustepessa ja Başkalessa. Myös Altintepe, Toprakkale, Patnos ja Cavustepe olivat ainakin ajoittain urartulaisia. Hurrilaisia tiedetään olleen Syyriassa jo 2300 eaa. Uruatrin tai Nairin liitto mainitaan ensin kertaa vihollisena Assyrian Shalmaneser I:n piirtokirjoituksissa noin 1270 eaa. Urartulaiset hyökkäsivät toistuvasti Assyriaan, erityisesti sen kuninkaitten Tukulti-Ninurta I (n. 1240 eaa.), Tiglat-Pileser I (n. 1100 eaa.), Ashur-bel-kala (n. 1070 eaa.), Adad-nirari II (n. 900 eaa.), Tukulti-Ninurta II (n. 890 eaa.) ja Ashurnasirpal II (883–859 eaa.), Aramu (n. 860–843 eaa.) aikana.

Maan kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alussa Urartu lienee koostunut hajanaisista, riitaisista heimoista. Sitten perustettiin voimakas urartulaisten emiraattien liitto viimeistään 9. vuosisadalla eaa. Kuningas Aramu eli Arame (n. 860–843 eaa.) yhdisti Urartun noin 850 eaa. Aramun valtakunnan pääkaupungin Arzashkunin valtasi Assyrian kuningas Shalmaneser (Salmanassar) III, joka kuitenkin vetäytyi maasta runsaiden tappioiden jälkeen. Shalmaneser hyökkäsi Urartuun 20 vuotta myöhemmin vielä huonommin tuloksin. Vastassa oli Urartun voimakas kuningas Sardur. Assyrialaiset ryöstivät ja polttivat Urartua, ja vetäytyivät maasta.

Litiprin poika Sardur I (840-830) anasti vallan ja perusti mahtidynastian. Sardur I siirsi pääkaupungin Tushpaan (Tuspaan) nykyiseen Vaniin Vanjärven rannalle, ja myös linnoitti kaupungin. Piirtokirjoitukset oli kirjoitettu assyriaksi.[1] Sardur I:n jälkeen tulleet kuninkaat laajensivat valtakuntaa. Ispuini (n. 830–810 eaa.) valtasi Mushashirin naapurivaltion ja nimitti Sarduri II:n varakuninkaakseen. Ispuinia vastaan hyökkäsi etelästä Assyrian silloisen kuninkaan Shamshi-Adad V:n sotapäällikkö Mutariassur. Ispuini kirjoituttu sekä assyriaksi että urartuksi piirtokirjoituksen, jossa kehuu rakentaneensa Musassirin kaupunkiin 140 kilometrin päähän Ninivestä temppelin jumala Khaldille ja tämän puolisolle Bagmastulle. Ispuinin poika Menua 810–781 eaa. laajensi valtakuntaa huomattavasti mm kauas etelään ja länteen Eufratin mutkaan asti. Koillisessa valtio laajeni Araksin toisella puolelle, idässä mannealaisten maahan Urmiajärvelle.[2] Hän kaivautti Vanjärveä syöttävän Manuan kanavan, jota on joskus pidetty Semiramiksen rakennuttamana. Urartu kukoisti valloitetuista maasta saatavilla veroilla.

Menua hallitsi maata yhdessä Ispuinin kanssa 10 vuotta. Menua rakennutti Urartun jumala Khaldin temppelin vain 140 km:n päähän Assyrian pääkaupungista Ninivestä. Manua laajensi valtakuntaa myös länteen Eufratin mutkaan asti, pannen verolle myöhäisheettiläisen Malatian. Manian valtakunta ulottui lopulta koillisessa Araks-joen toisella puolelle ja idässä manneaan Urmiajärvelle. Menualta on säilynyt kirjoitus mm. Urmiajärven läheltä sijaitsevasta Tashtepestä. Menua rakensi nimeään kantavan kanavan tehostamaan ohran- ja vehnänviljelyä. Argishtish (Argisti) I (n. 785–760 eaa.) laajensi valtakuntaa entisestään vaikka joutuikin taistelemaan valloituksistaan. Argistihsh löi maahan kohdistuneet Assyrian kuninkaan Shalmanassar IV:n sotaretket. Argisti laajensi maata nimenomaan itään, mutta joutui jatkuvasti sotimaan valloitetuista alueista. Argistin aikana Urartun raja ulottui Erivaniin (Jerevan), Sevanjärvelle, Kurajoelle ja sitten Transkaukasukselle. Kaakossa Argistish ulotti valtansa Parsuan alueelle Dijalan lähelle. Silloin persialaiset olivat saapumassa tuolle alueelle.

Sardur III 764–733 eaa. taisteli itärajalla hyökkääjiä vastaan, jätti kirjoituksen Sevanjärven eteläpuolelle Zakhaluun ja valloitti lännessä Kommagenen, Malatyan ja Aleppon. Urartu ulottui Izoliin Eufratin varrella.

Urartun laajeneminen pysähtyi Assyrian Tiglatpileser III:een, joka nousi Assyrian valtaistuimelle Sardurin 21. hallitusvuonna. Tiglatpileser hyökkäsi heti Urartun kaakkoisten alueiden kimppuun, karkotti sieltä urartulaiset ja siirsi alueelle uusia ihmisiä. Urartulaisten tukemat "kuninkaat" surmattiin. Sardur hävisi Eufratin varrella Urfasta luoteeseen käydyn taistelun. Assyrian armeija eteni Tuspan muureille asti ajaessaan takaa pakenevia urartulaisia, mutta ei kyennyt valloittamaan kaupunkia ilman piirityskalustoa. Kolmen vuoden kuluttua Assyria kaappasi kaikki Urartun läntiset valloitukset. Urartulla oli enää Armenian järvien ydinalue ja pohjoiset alueet. Voitettu Sardur kukistui palatsikumouksessa, ja kolmen vuoden kuluttua Assyrian voimakas kuningas Tiglatpileser III kuoli. Seuraaja Rusas I (Rusa I) valtasi takaisin menetetyt alueet kaakossa ja Azerbaidžanin Iranissa, kun Syyriassa ollut kapina piti Assyrian uuden kuninkaan Salmanassar V:n muissa touhuissa. Urartu valtasi taas Musashirin (Musassirin) ja ulotti valtansa Persian Azerbeidzhaniin. Rusas I rakennutti Toprak-Kaleen Vaniin puutarhakaupungin ja kanavan makean veden saantia varten. Rusas I pystyi alussa puolustautumaan maata uhkaavia kimmeriläisiä ja skyyttiläisiä vastaan.

Urartun alamäki alkoi toden teolla, kun 750 eaa. kimmeriläiset ja 714 Assyrian kuningas Sargon II hyökkäsivät Urartuun. Mushashirin päätemppeli ryöstettiin, ja Iso-Sabia pitkin edenneet Sargon II:n armeija voitti kimmeriläissodassa heikentyneet Rusas I:n joukot (730–713 eaa.) taistelussa Urmiajärven lähellä. Sargon II kertoo Rusas I:n tappaneen itsensä rautaisella tikarilla. Sargon II:n mukaan assyrialaiset hävittivät Urartua ankarasti muuttaen rikkaan, hyvin hoidetun maan autiomaaksi. Paluumatkalla vallattiin ja ryöstettiin Mushashir. Khaldin temppelistä otettiin ryöstösaaliiksi Rusas I:n pronssikuva. Tämän jälkeen Urartu oli enää ydinmaa. Rusas I:n poika, Urartun kuningas Argisti II maksoi veroja Niniveen ja onnistui vain ankarasti ponnistellen puolustamaan maata kimmeriläisiä vastaan. Rusas II onnistui hyökkäämään Fryygiaan länteen. Urartun viimeiset edes kohtalaisen merkittävät kuninkaat olivat Rusas III ja Sardur IV. Sitten Urartuun hyökkäsivät pohjoisesta skyytit 620 eaa., ja maan valloitti skyyttien liittolaiskansa meedialaiset 612 eaa. samoihin aikoihin, kun Assyria romahti etelässä.

Armenialaiset alkoivat saapua maahan 600 eaa. Skyytit tuhosivat Urartun 585 eaa. Urartu yritti vielä kapinoida valloittajiaan vastaan, mutta hävisi pian kartalta vuoteen 500 eaa. mennessä. Urartun metallitöiden maine jäi esikuvaksi kreikkalaisille ja etruskeille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Herbert Michaelis: Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria; Esihistoria, Osa 1, Egypti, Etu-Aasia, Persia. Helsinki: Kirjayhtymä, 1971. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ihmisen tarina, sivu 386
  2. a b Urartu Encyclopedia Britannica

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urartun valtakunta.