GOCE
| GOCE | |
|---|---|
| Alkuperäinen nimi | Gravity field and steady-state Ocean Circulation Explorer |
_(2).jpg) Pienoismalli GOCE satelliitista. |
|
| Organisaatio | ESA |
| Tehtävätyyppi | kiertolaisluotain |
| Kohde | Maan aurinkosynkroninen kiertorata |
| Laukaisu |
17. maaliskuuta 2009[1] Plesetskin kosmodromi[1] |
| Laukaisualus | Rokot/Breeze-KM[1] |
| Tehtävän kesto | 10. marraskuuta 2013[1] |
| Massa | 1 100 kg[1] |
| Teho | 1 300 W[1] |
| COSPAR ID: | 2009-013A |
GOCE oli ESA:n kaukokartoitussatelliitti, jolla mitataan maan painovoimaa ja valtamerien merivirtauksia. Nimi on akronyymi sanoista Gravity Field and Steady-State Ocean Circulation Explorer.
Satelliitti ja sen mittalaite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satelliitin massa on 1 200 kg. Satelliitin kiertorata on vain 250 km korkea aurinkosynkroninen kiertorata. Satelliitin suunnitellaan toimivan vain 6–12 kuukautta noin 250 km:n korkeudella − rata ylläpidetään rakettimoottorin avulla ja sen ajoainevaranto on rajallinen. GOCE tuottaa runkoonsa kiinnitetyillä aurinkokennoilla 1 500 W sähkötehoa.[2] Aurinkosähkö antaa sähkötehon englantilaisvalmisteiselle ionimoottorille, joka käyttää ajoaineena ksenonia (40 kg kaikkiaan) ja toimii radankorjausmoottorina.[3]
Satelliitissa on kolme instrumenttia, joista tärkein on Electrostatic Gravity Gradiometer (EGG). Tämä instrumentti mittaa painovoimagradienttia satelliitin paikalla avaruudessa. Mittauksista voidaan monimutkaisen inversiomenetelmän avulla rekonstruoida Maan painovoimakenttä. Tämän kentän eräs tasa-arvopinta taas on geoidi, joka pitäisi olla sama kuin keskimerenpinta, mutta muun muassa merivirtausten vuoksi näin ei ole. Pintojen välinen poikkeama on metrin luokkaa oleva. Meritopografia mahdollistaa merivirtausten mallittamisen.
Suomi ja GOCE[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa Geodeettinen laitos on mukana GOCE-satelliittiin liittyvässä tutkimuksessa. Espoolainen Space Systems Finland -yhtiö toteutti satelliitin asennonsäädön tietokoneohjelmiston.
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satelliitti laukaistiin 17. maaliskuuta 2009 Plesetskin kosmodromilta Venäjältä Rockot-kantoraketilla.[4][5]
Vuoden 2010 elokuun lopussa ESA ilmoitti, ettei GOCE ole toiminut kuukauteen tietokoneen laitevian takia.[6] Tietokoneessa oli ollut toimintahäiriö jo aiemmin.[7] Syyskuun alussa 2010 tietokoneen päätietokoneella ja varatietokoneella olleet viat kierrettiin niiden ohjelmistoja muuttamalla.[8][9]
Marraskuussa 2010 päätettiin jatkaa satelliitin toimintaa 18 kuukaudella vuoden 2012 loppuun asti tarkoituksena tarkentaa jo kerättyä tietoa.[10]
2012 marraskuussa satelliitin rataa laskettiin 255 km:sta 235 km:iin tarkemman datan saamiseksi. Ajoainetta oli tällöin jäljellä 50 viikon ajaksi.[11] Rataa laskettiin edelleen 229 km:iin toukokuussa 2013. Ajoaineena käytetyn ksenonin loppumisen jälkeen aluksen laskettiin saapuvan yläilmakehään 2–3 viikon kuluessa.[12] 18. lokakuuta 2013 ESA ilmoitti ajoaineen paineen vähentyneen alle toimintarajan.[13] Virallisesti satelliitin toiminnan ilmoitettiin loppuneen 21. lokakuuta, kun sen ionimoottori lopetti toimintansa.[14]
GOCE-satelliitti tuhoutui maanantain vastaisen yönä kello 2.16 Suomen aikaa saavuttaessaan ilmakehän tiheämmät osat. ESA:n mukaan satelliitti putosi mereen Etelä-Atlantilla 400 kilometriä Falklandin saarista etelään lähellä Tulimaan kärkeä.[15]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f GOCE – NSSDCA/COSPAR ID: 2009-013A NSSDCA Master Catalog – NASA. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- ↑ Jonathan Amos: Goce gravity flight slips to 2009 BBC News. 24.10.2008. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- ↑ GOCE's electric ion propulsion engine switched on European Space Agency – ESA. 6.4.2009. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- ↑ Amos, Jonathan: Gravity satellite leads new wave BBC News. 17.3.2009. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- ↑ ESA launches Earth Explorer mission European Space Agency – ESA. 17.3.2009. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- ↑ Esan satelliitti meni mykäksi Yle Uutiset. 22.8.2010. Viitattu 28.12.2018.
- ↑ Amos, Jonathan: Computer blow to Europe's Goce gravity satellite BBC News. 21.8.2010. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- ↑ 8.9.2010: GOCE Gravity Mission Back In Action SpaceMart. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- ↑ Linnake, Tuomas: Suomalaiset kertovat: Näin Goce korjattiin Digitoday. 9.9.2010. Viitattu 28.12.2018.
- ↑ ESA's gravity mission granted 18-month extension European Space Agency – ESA. 25.11.2010. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- ↑ Winder, Jenny: GOCE – How Low Can It Go? Universe Today. 19.11.2012. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- ↑ ESA's GOCE mission to end this year ASDNews. 13.9.2013. Arkistoitu 28.12.2018. Viitattu 28.12.2018.
- ↑ Scuka, Daniel: GOCE fuel steadily runs out ESA – Blogs. 18.10.2013. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- ↑ N° 33–2013: ESA’s GOCE mission comes to an end European Space Agency – ESA. 21.10.2013. Viitattu 28.12.2018 (englanniksi).
- ↑ Blencowe, Anette: GOCE-satelliitin putoamispaikka selvisi 11.11.2013. Yle Uutiset. Viitattu 28.12.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- GOCE valmis uuteen laukaisuyritykseen tiistaina Euroopan avaruusjärjestö – ESA. 16.3.2009. Viitattu 28.12.2018.
- ESA lähetti GOCE-satelliitin avaruuteen Euroopan avaruusjärjestö – ESA. 17.3.2009. Viitattu 28.12.2018.
- GOCE lunastaa lupauksensa Euroopan avaruusjärjestö – ESA. 10.3.2011. Viitattu 28.12.2018.
- GOCE toimii taas! Euroopan avaruusjärjestö – ESA. 7.9.2010. Viitattu 28.12.2018.
- Avaruuden Ferrari Goce syöksyi Eteläiseen jäämereen Digitoday. 11.11.2013. Viitattu 28.12.2018.