Planck
| Planck | |
|---|---|
 |
|
| Organisaatio | ESA |
| Kohde | Lagrangen piste L2 |
| Laukaisu | 14. toukokuuta 2009 |
| Laukaisualus | Ariane 5 ECA |
| Kohteessa | 3. heinäkuuta 2009 3 July 2009 |
| Tehtävän kesto | Arvio: 4 vuotta, 4 kuukautta ja 24 päivää |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
Planck on Euroopan avaruusjärjestön (ESA) avaruustutkimusasema, joka on toinen puoli Herschel/Planck-missiosta. 21. maaliskuuta 2013 julkaistiin koko taivaan käsittävä kosminen mikroaaltokartta kosmisen taustasäteilyn tutkimiseksi.
Laukaisu ja rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Planck laukaistiin 14. toukokuuta 2009 Ariane 5-kantoraketilla Guayanan avaruuskeskuksesta, Ranskan Guayanasta. Alus asettui erittäin elliptiselle radalle: perigeum 270 km, apogeum 1 120 000 km. Rata vei sen lähelle Lagrangen pistettä L2. Alus asettui menestyksellisesti kiertämään L2:ta 40 000 km säteisellä Lissajous-radalla.[1][2] High Frequency Instrument saavutti 0,1 kelvinin lämpötilan 3. heinäkuuta 2009, jolloin se ja Low Frequency olivat optimaalisessa lämpötilassa ja Planck täysin toimintavalmis.[3]
Tehtävänsä suoritettuaan Planck siirtyy heliosentriselle radalle ja sen laitteet sammutettiin 23. lokakuuta 2013.[4]
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonnosteluvaiheessa 1980-luvulla satelliitin nimi oli COBRAS/SAMBA. Satelliitti on nimetty saksalaisen fyysikon Max Planckin mukaan.
Planck mittaa kosmista taustasäteilyä. Näillä havainnoilla voidaan määrittää maailmankaikkeuden alkuaikojen olosuhteita (100 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen). Ensi kertaa tällaisen mittauksen teki NASAn COBE-satelliitti vuonna 1992.[5] Vuonna 1998 lennätetty Boomerang-pallo mittasi kosmista taustasäteilyä korkealla Etelämantereen päällä. Vuosina 2001–2005 säteilyä mittasi NASAn WMAP. WMAPin ja Planckin jälkeen mittauksia tehtäneen seuraavat parikymmentä vuotta muun muassa stratosfääripalloista ennen uutta kosmisen taustasäteilyn avaruusobservatoriota.
Suomen osallistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Planckin Low Frequency Instrumentin (alle 100 GHz) 70 GHz:n mikroaaltovastaanottimet on suunniteltu ja valmistettu Suomessa Elektrobit Microwave -yhtiössä (työn tekemisen alussa yhtiön nimi oli Ylinen Engineering ja lopussa DA-Design Oy) yhdessä TKK:n ja VTT:n yhteisen MilliLab-laboratorion kanssa.[6] Suomalaisen teknisen osuuden kustannus oli noin 10 miljoonaa euroa.[7] Tähän liittyy suomalaista avaruustiedettä – Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteiden laitos tekee kosmologisia tutkimuksia ja Metsähovin ja Tuorlan observatoriot tekevät muun muassa galakseihin liittyvää tutkimusta Planckin mittaustulosten avulla.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Planck: Mission Status SummaryArkistoitu kopio 19.3.2013. European Space Agency. Arkistoitu 21.7.2013. Viitattu 22.3.2013.
- ↑ Planck overview European Space Agency. 29.11.2017. Viitattu 13.10.2018.
- ↑ Planck instruments reach their coldest temperature 3.7.2009. European Space Agency. Viitattu 5.7.2009.
- ↑ Wallius, Anniina: Euroopan avaruusjärjestö hyvästelee kaksi ainutlaatuista työjuhtaa Yle – Uutiset. 22.10.2013. Viitattu 13.10.2018.
- ↑ Sanders, Robert & Kahn, Jeffery: UC Berkeley & LBL scientist George Smoot awarded Nobel Prize in Physics UC Berkeley News. 10.03.2006. Viitattu 13.10.2018.
- ↑ Suomalaisella tekniikalla tutkitaan maailmankaikkeuden alkua Yle – Uutiset. 27.4.2009, päivitetty 14.5.2009. Viitattu 13.10.2018.
- ↑ Planck-satelliitti uudisti käsityksemme maailmankaikkeudesta Space Finland. 5.8.2014. Arkistoitu 13.10.2018. Viitattu 13.10.2018.
- ↑ Planck-satelliitti sai arvostetun Gruber-palkinnon – kehittäjien joukossa suomalaisia Yle – Uutiset. 20.8.2018. Viitattu 13.10.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Planck Science Team Home ESA Science & Technology. Viitattu 13.10.2018 (englanniksi).
- Planck ESA Science & Technology. Viitattu 13.10.2018 (englanniksi).
- TKK:N tutkijat vahvasti mukana planck-mission valmistelussa PoliAlumni – Aalto-yliopisto, Teknillinen korkeakoulu. 20.5.2009. Viitattu 13.10.2018.