Planck

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo satelliitista. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Planck
Organisaatio: ESA
Kohde: Lagrangen piste L2
Laukaisu: 14. toukokuuta 2009
Laukaisualus: Ariane 5 ECA
Kohteessa: 3. heinäkuuta 2009 3 July 2009
Tehtävän kesto: Arvio: 4 vuotta, 4 kuukautta ja 24 päivää
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto

Planck on Euroopan avaruusjärjestön (ESA) avaruustutkimusasema, joka on toinen puoli Herschel/Planck-missiosta. Satelliitti on nimetty saksalaisen fyysikon Max Planckin mukaan. 21. maaliskuuta 2013 julkaistiin koko taivaan käsittävä kosminen mikroaaltokartta

Laukaisu ja rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkkikuva Lissajous-radalle asettumisesta.

Planck laukaistiin 14. toukokuuta 2009 Ariane 5-kantoraketilla Guayanan avaruuskeskuksesta, Etelä-Amerikasta. Alus asettui erittäin elliptiselle radalle: perigee 270 km, apogee 1 120 000 km. Rata vei sen lähelle L2-Lagrangen pistettä. Alus asettui menestyksellisesti kiertämään L2:ta 40 000 km säteisellä Lissajous-radalle.[1] High Frequency Instrument saavutti 0,1 Kelvinin lämpötilan 3. heinäkuuta 2009, jolloin se ja Low Frequency olivat optimaalisessa lämpötilassa ja Planck täysin toimintavalmis.[2]

Tehtävänsä suoritettuaan Planck siirtyy heliosentriselle radalle ja sen laitteet sammutettiin 23. lokakuuta 2013.[3]

Pitkä kehitystyö – osa kansainvälisten mittausten ketjua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnosteluvaiheessa 1980-luvulla satelliitin nimi oli COBRAS/SAMBA.

Planck mittaa kosmista mikroaaltotaustasäteilyä, kuten NASAn WMAP vuosina 2001–2005. Näillä luotaimilla voidaan määrittää maailmankaikkeuden alkuaikojen olosuhteita (100 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen).

Ensi kertaa tällaisen mittauksen teki NASAn COBE-satelliitti vuonna 1992, jonka mittaukset toivat Berkeleyn professori George F. Smootille vuoden 2006 Nobelin palkinnon fysiikasta.[4]

Vuonna 1998 lennätetty Boomerang-pallo mittasi kosmista taustasäteilyä korkealla Etelämantereen päällä. Wilkinson WMAPin ja Planckin jälkeen mittauksia tehtäneen seuraavat parikymmentä vuotta muun muassa stratosfääripalloista ennen uuden kosmisen taustasäteilyn uutta avaruuslentoa.

Suomen osallistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Planckin Low Frequency Instrumentin (alle 100 GHz) 70 GHz:n mikroaaltovastaanottimet on suunniteltu ja valmistettu Suomessa Elektrobit Microwave -yhtiössä (työn tekemisen alussa yhtiön nimi oli Ylinen Engineering ja lopussa DA-Design Oy) yhdessä TKK:n ja VTT:n yhteisen MilliLab-laboratorion kanssa.[5] Suomalaisen teknisen osuuden kustannus oli noin 10 miljoonaa euroa. Tähän liittyy suomalaista avaruustiedettä – Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteiden laitos tekee kosmologisia tutkimuksia ja Metsähovin ja Tuorlan observatoriot tekevät muun muassa galakseihin liittyvää tutkimusta Planckin mittaustulosten avulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]