Arianespace

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuva Ariane 5-raketin pienoismallista

Arianespace SA perustettiin vuonna 1980. Se valmistaa ja myy Ariane 5-kantoraketteja. Se välittää myös venäläisiä Sojuz-kantoraketteja, joiden laukaisut Kourousta alkavat keväällä 2011. Vega-raketin laukaisut alkavat myöhemmin.

Arianespace laukaisee myymänsä kantoraketit Kourousta, jossa toimii ja ESAn ja CNESin Guyanan avaruuskeskus.

Yhtiö välittää seuraavia laukaisuja

  • Ariane 5 Kourousta. Kuusi laukaisua on odotettavissa vuonna 2011.
  • Vega Kourousta vuodesta 2011 alkaen, jolloin tehdään vain koelaukaisu.
  • Sojuz sekä Kourousta että Baikonurin kosmodromilta. Vuonna 2011 Baikonurista laukaistaan kolme yhtiön välittämää Sojuzta ja Kourousta tehdään kaksi Sojuz-laukaisua.[1]

Yhtiö on laukaissut avaruuteen vuodesta 1979 alkaen kaikkiaan 289 satelliittia, jotka kuuluvat 78 asiakkaan omistukseen. [2]

Kaupan vapautuminen toi talousvaikeuksia 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alussa oli pari vuotta, joilloin Arianespace myi 50% nk. kaupallisista GTO-radan laukaisuista, ts. puolet länsimaiden siviilitietoliikennesatelliittien laukaisuista. Vuodesta 1984 vuoteen 2004 tehtiin Ariane 4 ja Ariane 5 raketeilla noin 130 kaupallista laukaisua eli noin 7-8 laukaisua vuosittain. Vuosina 2000-2010 Arianespace laukaisi vuosittain puoli tusinaa Ariane 5-rakettia, joka on tuotannon kannattavuuden kannalta liian vähän.

Ariane 4-kantoraketista tuli erittäin suosittu vuonna 1986, kun NASAn Challenger-avaruussukkula tuhoutui ja kesti aikansa ennen kuin yhdysvaltalaiset yritykset palasivat kantorakettiensa myyntiin. Tuohon aikaan ei myöskään ollut kilpailua idästä eli Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan kantoraketteja ei länsimainen yritys kerta kaikkiaan saanut ostaa. 1990-luvun alkupuolelta lähtien Venäjän Proton ja Ukrainan (ja Venäjän) Zenit ovat olleet yhdysvaltalaisten yhtiöiden kautta myynnissä tietoliikennesatelliittiyhtiöille. Arianespace on itse välittänyt Sojuz-kantorakettilaukaisuja, joita venäläiset myyvät suoraankin. Vuonna 2009 Arianespacen pääjohtaja oli järkyttynyt, kun EU:ssa toimiva Eutelsat tilasi satelliitilleen laukaisun Kiinasta - tällöin Arianespacen johtaja vetosi jopa Yhdysvaltain vientirajoitusääntöihin (ITAR), joita yleensä on Länsi-Euroopassa kritisoitu. [3]

Vuosina 2009 ja 2010 nostettiin esiin, etenkin Ranskan valtion toimesta, ajatus Ariane 6-raketin kehittämisestä ja myös miehitettyjä avaruusaluksia laukaisevan kantoraketin kehittämisestä. Maaliskuussa 2010 Arianespacen toimitusjohtaja Yves LeGall ilmoitti satelliittikonfrenssissa, että lisäkapasiteettia uusien kantorakettien muodossa ei tarvita, koska se ajaisi vain satelliittioperaattorien tavoitetta polkea satellittien laukaisujen hintoja. [4] Syyskuun lopulla 2010 Arianespacen johtaja ilmoitti yhtiön tekevän vuonna 2010 tappiollisen tuloksen, joka oli nähtävissä sen rakettien laukaisujen vähäisestä määrästä. [5]

Loppuvuonna 12 eläköityneen avaruusalan johtajan - ruotsalainen Fredrik Engstrom, Ranskan Philippe Couillard, Bernard Deloffre, Jacques Durand, Claude Goumy, Yves Sillard ja Jacques Villain, Saksan Jörg Feustel-Buechl, Ralph Jaeger, Wolfgang Koschel ja Horst Rauck sekä Espanjan Antonio Fuentes - Toulousen "Air and Space Academyn" (eräänlainen "think tank" [6]) puitteissa tekemässä arvionnissa pohdittiin ei-reaalisena vaihtoehtona Länsi-Euroopan rakettiteollisuuden alasajoa ja reaalisena vaihtoehtona Arianespace-yhtiön hajottamista ja sen tehtävän asettamista EADS Space Transportationin sisälle. Tämä väitettiin vähentävän ostajalle aiheutuvia kuluja 10 miljoonaa euroa per Ariane 5-laukaisu. Arianespace on nimittäin jakanut osinkoa tai siirtohinnoitellut raketien osien ostohinnan siten, että Arianespacen omistajat ja alihankkijat eivät kärsi taloudellista tappiota. Tämä on ilmesesti katettu ESAn 200 miljoonaa euroa per vuosi tuesta, joka on kulkenut nimellä "European Guaranteed Access to Space" eli EGAS. Länsi-Euroopalla on taattu pääsy omalla raketilla avaruuteen vain, jos Arianespace jatkaa Ariane 5-tuotantoa. [7] Todellisuudessa annettuje suositusten toteutuessakin myös EADSin omistajat odottavat katteellista myyntiä. Jopa ESAn sisään rakennettu raketteja valmistava "valtionyhtiö" oli skenaarioissa mukana - tämä merkinnee sitä, ettei Ranskan avaruushallinto CNES oli valmis pelastamaan luomaansa Arianespacea. Myös ESAn tietoliikennesatelliittioperaattoreita perimä (3 miljoonaa euroa per laukaistu satelliitti) vero oli esityksen luovissa optioissa vaikka ilman juristista tai taloudellista realismia [8], vaikka Ranskan presidentti toisti tämän vaatimuksen joulukuussa 2010. Vuonna 2010 Arianespace on vaatinut ESAn jäsenmaita rahoittamaan sen toimintaa 120 miljoonalla eurolla per vuosi, tämä vaatimus on saanut myös ESAn päätösprosessin jatkaa ISS-avaruusaseman rahoittamista vuoteen 2020 asti keskeytymään joulukuun puolivälissä 2010. [9]

Loppuvuonna 2010 ESAn miehitettyjen lentojen päätösprosessi halvautui Arianespacen vuoden 2010 tappion kattamisen takia. Tammikuussa 2011 Arianespace ilmoittaa tulojensa pudonneen 10 prosentti 900 miljoonaan euroon, joka ilmentää yhtiön tarjoaman keskimääräisen laukaisun hinnan pudonneen. Yhtiö ja ESA pitävät automaattisena, että Arianespacen tappio katetaan ESA-jäsenmaiden toimesta. [10] Arianespace teki 135 miljoonan euron tappion vuonna 2010, 55 miljoonaa euroa katetaan sen kassasta. Pääomistajat CNES ja EADS Astrium Space Transportation panostavat Arianespaceen loput tappiosta. [11]

Joulukuussa 2011 Arianespace sai CNESiltä 700 miljoonan euron tilauksen, joka käsittää Guiyanan avaruuskeskuksen kehittämistä. [12] Tammikuussa 2012 yhtiön arvioidaan tekevän postiivisen tuloksen, edellinen vuosi toi 83 miljoonaa euron tappion. Vuoden 2012 alussa yhtiöllä on 4,5 miljardin euron tilauskanta. [13]

Omistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 osakkaat ovat:

  • Saksa - EADS-konsernin ASTRIUM GmbH - 10.87 %
  • Saksa - MT AEROSPACE AG - 7.75 %
  • Belgia - Thales Alenia Space ETCA - 0.31%
  • Belgia - SABCA - 2.54 %
  • Belgia - TECHSPACE AERO SA - 0.30 %
  • Tanska - CHRISTIAN ROVSING A/S - merkityksetön
  • Espaaja - EADS-konserniin kuuluva CRISA - 0.10 %
  • Espanja - EADS-konserniin kuuluva CASA - 1.91 %
  • Espanja - SENER GRUPO DE INGENIERIA SA - merkityksetön
  • Ranska - EADS-konserniin kuuluva ASTRIUM SAS - 15.81 %
  • Ranska - CLEMESSY SA - 0.10 %
  • Ranska - CNES - 32.53 % pääosakas
  • Ranska - COMPAGNIE DEUTSCH SAS - merkityksetön
  • Ranska - EADS France SAS - merkityksetön
  • Ranska - L’AIR LIQUIDE SA - 1.77 %
  • Ranska - Safran - 9.91%
  • Italia - Thales Alenia Space ITALIA - 1.49%
  • Italia - AVIO SPA - 7.87%
  • Norja - Kongsberg DEFENCE & AEROSPACE AS - 0.10%
  • Hollanti - EADS-konserniin kuuluvan Astriumin omistama Dutch Space BV - 1.82%
  • Ruotsi - RUAGin omistama Saab Space AB - 0.77%
  • Ruotsi - VOLVO AERO CORPORATION - 1.53%
  • Sveitsi - OERLIKON SPACE AG - 2.41 %
  • Sveitsi - RUAG AEROSPACE - 0.10%

Vuonna 2006 osakkaat olivat

  • EADS SPACE TRANSPORTATION GmbH, Saksa, 10.87 %
  • MT AEROSPACE, Saksa, 7.75 %
  • SABCA, Belgia, 2.54 %
  • ALCATEL ETCA, Belgia, SA 0.31 %
  • TECHSPACE AERO SA, Belgia, 0.30 %
  • CHRISTIAN ROVSING A/S, Tanska, n.s.??
  • EADS CASA, Espanja, 1.91 %
  • SENER GRUPO DE INGENIERIA SA, Espanja, n.s.
  • CRISA, Espanja, 0.10 %
  • CNES, Ranska, 32.53 %
  • EADS SPACE TRANSPORTATION SA, Ranska, 15.81 %
  • SNECMA, Ranska, 9.91 % → Osa SAFRAN-yhtiötä
  • Air Liquide, Ranska, 1.77 %
  • CLEMESSY, Ranska, 0.10 %
  • CIE DEUTSCH, Ranska, n.s.
  • AVIO SPA, Ranska, 7.87 %
  • Alenia Spazio SPA, Italia, 1.49 % → osa Thales Alenia Space-yhtiötä
  • Kongsberg Gruppen ASA, Norja, 0.10 %
  • Dutch Space, Alankomaat, 1.82 %
  • VOLVO AERO CORPORATION, Ruotsi, 1.53 %
  • Saab Ericsson Space AB, Ruotsi, 0.77 % → 2008 lopusta lähtien RUAG, Sveitsi
  • CONTRAVES SPACE AG, Sveitsi, 2.41 %
  • RUAG Aerospace, Sveitsi, 0.10 %

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]