Venäjän avaruusjärjestö

Wikipedia

Venäjän avaruusjärjestö (Федеральное космическое агентство) on 1990-luvulla syntynyt Venäjän federaation avaruushallinto. Sen vastuulla on Venäjän siviiliavaruustoiminta sekä ilmailu- ja avaruustekniikan tutkimus.

Sen kansainvälinen nimi on vaihtunut viime vuosina. Eräs nimen muoto on RKA eli Российское авиационно-космическое агентство, jota vastaa englanninkielinen nimi "Russian Aviation and Space Agency". Myös nimitys Federal Space Agency (FSA) on näkynyt 2000-luvulla mm. venäläisten tietotoimistojen sivuilla. Nykyisin Venäjän avaruusjärjestö tunnetaan yleisimmin nimellä Roskosmos (englantilainen muoto: Roscosmos).

Sisällysluettelo 1 Alku 2 Organisaatio ja talous 3 Toiminta-alueet 4 Yhteistoiminta Venäjän tiedeakatemian kanssa 5 Yhteistoiminta sotilaallisen avaruustoiminnan kanssa 6 Viitteet 7 Aiheesta muualla 8 Katso myös

[muokkaa] Alku

Venäjän avaruusjärjestö perustettiin Neuvostoliiton hajottua.

Neuvostoliiton avaruusohjelma oli asevoimien alaisuudessa eikä avaruushallinto-organisaatiota ollut. Raketti- ja avaruusalussuunnittelija Sergei Koroljov oli kuolemaansa (v. 1966) asti jotakuinkin yhtä kuin Neuvostoliiton avaruusohjelma. Häntä korkeammalla tasolla Neuvostoliiton avaruusohjelmaa johti sotamarsalkka Dmitri Ustinov. Vuonna 1986 perustettiin Glavkosmos-avaruushallinto, jonka pohjalle Venäjän avaruusjärjestö rakentui.

Venäjän avaruusjärjestö käyttää Neuvostoliiton aikana luotuja valmiuksia - rakettikeskuksia, suunnittelutoimistoja, satelliittitehtaita, maa-asemia jne.

Venäjän avaruusjärjestö tuli avaruusalalla 1990-luvulla kuuluisaksi rahapulastaan. Näin uutisoitiin etenkin NASAn johtaman ISS-avaruusasemaohjelman tilannekuvissa, joissa tarinoissa venäläisten talousongelmat peittivät NASAn monet kansalliset ongelmat. ISS-avaruusasemaohjelman viiveet johtuivat 1990-luvulla pääosin NASAn hitaasta toteutusaikataulusta, jolla se pyrki rajoittamaan budjetoidun rahoituksen vuosittaista kulutusta. Lopulta rakennettu ISS perustuu Neuvostoliiton Mir-2-avaruusaseman suunnitelmaan. ISS-aseman moduleista suurin osa on venäläistä alkuperää, mukaan lukien ensimmäinen moduli, jonka Yhdysvallat osti, jotta sai aseman "kivijalan" juridisesti omakseen.

[muokkaa] Organisaatio ja talous

Venäjän avaruusjärjestön päämaja on (engl. Wikipedia-sivuston mukaan) Baikonurin kosmodromilla, Kazakstanissa.

Venäjän avarushallinnon pääjohtaja on vuoden 2006 alusta toiminut Anatoli Perminov. Avaruushallinnon henkilöstö on vain 300 henkeä (v. 1995 tieto!), koska suurin osa työstä on ulkoistettu yrityksille. Sen tärkein yhteistyökumppani on Energija-avaruustekniikkayhtö, joka toteutti Venäjän osuuden ISS-avaruusasemasta.

2000-luvun alun Venäjän öljytulojen merkittävä kasvu on kohentanut sen avaruusjärjestön tilaa - se kaavailee taas mm. tieteellisiä Mars-lentoja. Vuonna 2009 Venäjän ilmeisesti laukaisee useita tieteellisiä avaruusaluksia, joista osa on ollut kehitteillä 15-20 vuotta. Öljyn hinnan laskiessa todennäköisesti pitemmäksi aikaa vuoden 2008 lopulla, tämä kehitys hidastuu.

Vuonna 2006 Venäjän avaruusjärjestön rahoitus oli 23 miljardia ruplaa eli 873 miljoonaa dollaria. Venäjän avaruusohjelman rahoitus oli vuonna 2007 noin 24 miljardia ruplaa eli 912 miljoonaa dollaria. Vuonna 2009 Venäjä panostaa 82 miljardia ruplaa eli 2,4 miljardia dollaria sotilaalliseen ja siviiliavaruustoimintaan. Panostuksiin kuuluu myös Krhunchev-avaruusteknologiayrityksen 8 miljarin ruplan suuruinen osakepääoman korotus, joka liittyy pitkään kehitetyn Angara-kantoraketin kehitystyöhön kuten "Vostochnyn"-avaruuskeskuksen rakentaminen tuota rakettia varten, jonka pitäisi olla käyttövalmis vuonna 2015. ^[1]

[muokkaa] Toiminta-alueet

Kantorakettien laukaisuissa Venäjä on selvästi globaali johtaja. Sen rakettimyynti on niin kaupallista kuin avaruustekniikan markkinoilla on mahdollista. Venäjän avaruusjärjestö on osana rakettilaukaisujen myynnissä, mutta pääosin se on venäläisten yritysten yhteistoimintaa yhdysvaltalaisten (ILS, Sea Launch), ukrailaisten (Sea Launch), ranskalaisten (Starsem) ja saksalaisten (EuroRockot) kanssa. Näissä tapauksissa kyse on kansainvälisistä joint venture-yhtiöstä, joissa venäläisten omistusosuus on rajoitettu 49 prosenttiin osakekannasta. Venäjä teki vuonna 2006 45% maailman kantorakettien laukaisuista eli 26 kantoraketin laukaisua. Vuonna 2007 teki noin 20 laukaisua. Vuonna 2008 Venäjä laukaisi noin kolmanneksen maailman kantorakettilaukaisuista. Vuonna 2009 Venäjän avaruusjärjestö aikoo tehdä 39 kantoraketin laukaisua. ^[2].

Venäjän avaruusjärjestön suurin panos on miehitetyissä Sojuz-avaruuslennoissa ja ISS-avaruusaseman perusmoduulien rakentamisessa. Siitä on tullut myös avaruusturismin luoja.

• Venäjän avaruusjärjestön johtajan Anatoli Perminovin vuonna 2006 antman lausunnon mukaan NASA käyttää vuosina 2010-2015 Sojuz-avaruusaluksia astronauttiensa kuljetuksiin ISS-avaruusasemalle, kun NASA Sukkulan toiminta on päättynyt vuonna 2010. Venäjän avaruusjärjestö solmi 10. huhtikuuta 2007 NASAn kanssa sopimuksen koskien ISS:n huoltolentoja. Sopimuksen arvo on 719 miljoonaa dollaria vuoteen 2011 asti. Se kattaa 15 miehistön jäsenen kuljetukset - kuusi lentoa vuonna 2009, kuusi vuonna 2010 ja kolme vuonna 2011 ja 5600 kg rahtia vastaavana aikana.
• Vuonna 2007 Venäjä laukaisi kaksi miehistöä Sojuz-aluksilla ja neljä Progress-rahtialusta ISS-avaruusasemalle. Tämä rahtikuljetus vähenee, koska ESA on saanut ATV-rahtialuksensa valmiiksi ja JAXA HTV-rahtialuksensa.
• Yksi Sojuzin kolmesta istuinpaikasta oli kullakin lennolla varattu venäläiselle kosmonautille, yksi Yhdysvaltain astronautille ja kolmas on ollut tarjolla avaruusturistille. Sojuz TMA-14 oli viimeinen tai viimeisiä lentoja, joilla avaruusturisti voi lentää avaruusasemalle.
• Venäjän avaruusjärjestö kehittää miehitettyä Kliper-aluksta Sojuz-aluksen korvaajaksi. Sen on arveltu olevan käytössä vuonna 2012. Venäjän avaruusjärjestö ja ESA ovat kehittäneet yhdessäkin Kliper-"sukkulaa", mutta tämän yhteistyön volyymi on ollut pientä.

Sojuz-kantoraketin tulo ESA:n Kouroun avaruuskeskukselta laukaistavaksi miehittämättömäksi kantoraketiksi. Ensimmäinen laukaisu tapahtuu vuoden 2009 lopussa. Tämä voi enteillä Venäjän ja ESAn yhteistoiminnan laajenemista miehitetyissä avaruuslennoissa etenkin, jos NASA luopuu vuonna 2010 Sukkulastaan ennen kuin sen korvaava alus on valmis.

Venäjän avaruusjärjestö operoi kaukokartoitussatelliitteja, tietoliikennesatelliitteja ja avaruutta tutkivia tiedesatelliitteja. Valtaosa tietoliikennesatelliiteista on eri venäläisten tietoliikenneyhtiöiden operoimia.

Venäjä ei ole liitynyt NASAn kuuohjelmaan, joka vaikuttaa edelleen olevan vain Yhdysvaltain kansallinen ohjelma. Venäjä aikoo rakentaa omia miehittämättömiä kuu- ja planeetta-aluksia. Vuonna 2007 Venäjän avaruusjärjestö laatii Venäjän avaruustutkimuksen (space exploration) strategian, joka kattaa suuntaviivat vuoteen 2040. ^[3]

Venäjä toimii ilmeisesti yhteistyössä Kiinan kanssa myyden osaamistaan Kiinalle. Tämä ei ole julkista, mutta kiinalaisten miehitettyjen avaruusalusten on länsimaiden mediassa väitetty perustuvat venäläiseen teknologiaan.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähdemerkinät käytäntöjen mukaisiksi

[muokkaa] Yhteistoiminta Venäjän tiedeakatemian kanssa

Venäjän aikana avaruustieteen avaruuslennot ovat olleet harvinaisia, lähinnä Koronas (onnistunut ja päättynyt aurinkoa tutkinut missio), Mars-96 (epäonnistunut laukaisu), Radioastron ja Spectrum-X-Gamma (molemmat keskeytyneitä alkuperäisessä muodossaan, mutta ilmeisesti toteutumassa uudessa muodossa vanhoilla nimillä). Niiden tieteellisen osuuden ml. avaruusaluksen tiedeinstrumentit toteutuksesta vastuussa on ollut IKI Avaruustutkimusinstituutti. Vuonna 2009 Venäjän avaruusjärjestö laukaisi Korona-Foton-tiedesatelliitin.

[muokkaa] Yhteistoiminta sotilaallisen avaruustoiminnan kanssa

Venäjän sotilaallisen avaruustoiminnan organisoi Venäjän avaruusvoimat (VKS) vastaten Yhdysvaltain ilmavoimien Space Commandia.

Venäjän avaruusvoimat hallinnoivat Plesetskin kosmodromia - kuten Yhdysvaltain ilmavoimat Vandenbergin tukikohtaa. Venäjän avaruusjärjestö ja Venäjän avaruusvoimat hallitsevat yhdessä Baikonurin kosmodromia - kuten NASA ja Yhdysvaltain ilmavoimat hallinnoivat ja Cape Canaveralin tukikohtaa ja samalla alueella sijaitsevaa Kennedy Space Centeriä.

Avaruusvoimat hallinnoivat Juri Gagarinin kosmonauttien koulutuskeskusta.

Yhteistoiminta on 1990-luvulla organisoitu Venäjällä samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa jo 1950-luvulta alkaen.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Venäjän avaruusjärjestön sivusto
• Venäjän avaruusjärjestön sivusto (2) (venäjäksi)
• NASA:n kirjoittama esittely (englanniksi)
• Venäjän avaruustieteen Internet-sivut (englanniksi)
• Energija-yhtiö – avaruushistoriaa kattavasti (englanniksi)
• RSSI - Venäläinen avaruuden tutkimuksen tietoverkko (englanniksi) (venäjäksi)
• Venäjän Tiedeakatemian avaruustutkimuksen instituutin sivusto (venäjäksi)
• Avaruuden valloitus-historiikki (venäjäksi)
• Venäjän kuulennot

[muokkaa] Katso myös

• Venäjän avaruusvoimat