Plesetskin kosmodromi

Wikipedia

Tsiklon-3 raketti laukaisee Meteor-3 -satelliitin. Plesetsk 15. elokuuta 1991.

Plesetskin kosmodromi on aktiivinen avaruuskeskus Venäjällä Arkangelin alueella, noin 300 km Arkangelista etelään ja 400 km Suomen rajalta itään.

Sisällysluettelo

1 Toiminnan alku
2 Plesetskin kosmodromi nykyään
3 Tuleva kehitys
4 Ympäristöongelmia
5 Katso myös
6 Lähteet
7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Toiminnan alku

Plesetsk suunniteltiin ja rakennettiin Neuvostoliiton ensimmäisen ydinkärjellä varustetun mannertenvälisen ballistisen ohjuksen (ICBM) tukikohdaksi. Kyseessä oli Sergei Koroljovin R-7-ohjus, joka oli kehitetty kesään 1955 mennessä. Paikka valittiin sillä perusteella, että lyhin lentorata Yhdysvaltoihin kulkee Jäämeren yli. Sijainti oli myös riittävän syrjäinen huippusalaiselle tukikohdalle ja sopivan etäällä suurista kaupungeista. Ensimmäinen laukaisualusta oli valmiudessa joulukuussa 1959. 1960-luvun alussa tukikohdassa oli ilmeisesti kuusi tällaista ydinohjusta.

Vuoden 1960 alussa Yhdysvaltain tiedustelupalvelu arvioi Plesetskin mahdolliseksi ICBM-tukikohdaksi. Asiaa yritettiin varmistaa muun muassa kuuluisalla Gary Powersin ohjaaman Lockheed U-2-koneen tiedustelulennolla, mutta kone ammuttiin alas jo Sverdlovskin rakettikoeasemaa lähestyessään 1. toukokuuta 1960. Neuvostoliiton ohjusten määrän (yli)arvioiminen oli osa Nixonin ja Kennedyn presidentinvaalikamppailua vuonna 1960, jossa Missile Gap oli Kennedyn päävaaliteemoja.

Vuonna 1963 Plesetskiä alettiin kehittää myös uudentyyppisten kiinteää ajoainetta käyttävien ohjusten testipaikaksi ja sotilaalliseksi avaruuskeskukseksi. Ensimmäinen satelliitti Plesetskistä laukaistiin avaruuteen 17. maaliskuuta 1966, jolloin Vostok-2-kantoraketti vei radalle vakoilusatelliitin.

Ensimmäiset laukaisut paljastivat avaruuskeskuksen olemassolon suurelle yleisölle syksyllä 1966. Plesetskin laukaisujen valoilmiöt näkyivät Suomessa ainakin Helsingin tienoolle asti ja olivat esillä muun muassa 1970-luvun UFO-keskusteluissa. Neuvostoliitto tunnusti virallisesti paikan olemassaolon vasta vuonna 1983.

[muokkaa] Plesetskin kosmodromi nykyään

Tukikohta tunnetaan koodeilla GIK-1 ja GNIIP. Paikallinen asutuskeskus Mirnyi sijaitsee 36 km:n päässä laukaisupaikasta.

Alueella on yhdeksän laukaisutornia, joista voidaan laukaista Rockot-, Zenit-, Sojuz-, Molnija-, Tsiklon-, Angara- ja Kosmos-kantoraketteja.

Plesetskistä on laukaistu avaruuteen yli 1500 kantorakettia tai ohjusta. Kiertoradalle on kuljetettu noin 2000 avaruusalusta. Plesetskistä laukaistaan pääosin tietoliikenne-, sotilaallisia- ja erilaisiin tutkimustarkoituksiin suunnattuja satelliitteja polaariradoille, joiden ratatason kaltevuus päiväntasaajaan nähden (inklinaatio) on useimmiten 63 – 83 astetta (62.8, 67.1, 73–74, 82–83). Laukaisut tehdään koilliseen tai itään.

Vuosina 2006-2008 Plesetskistä laukaistiin Kosmos-3M raketeilla radoilleen viidestä satelliitista koostuva Saksan SAR-Lupe -tiedustelusatelliittijärjestelmä.

[muokkaa] Tuleva kehitys

Plesetskiä tultaneen tulevaisuudessa laajentamaan ja sen merkitys tullee kasvamaan, sillä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Baikonurin kosmodromi jäi Kazakstanin puolelle. Venäjä solmi viimeksi vuonna 2005 Kazakstanin kanssa 20-vuotisen vuokrasopimuksen Baikonurista. Vuokrahinta on 115 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Sopimuksessa on lisäksi 10 vuoden jatko-optio.

Ennemmin tai myöhemmin Venäjä siirtänee avaruustoimintansa keskeisen infrastuktuurin kokonaan omalle maaperälleen. Myös Sojuz-kantorakettien laukaisujen alettua v. 2007 Guayanan avaruuskeskuksesta Etelä-Amerikasta ESA:n lipun alla Baikonurin painoarvo tullee vähenemään.

[muokkaa] Ympäristöongelmia

Avaruuskeskus on aiheuttanut vakavia terveys- ja ympäristöongelmia siitä itään päin sijaitsevalla alueella. Kantorakettien alemmat loppuunpalaneet rakettivaiheet putoavat laukaisun jälkeen maahan mukanaan käyttämätöntä polttoainetta. Suurin osa maailman avaruuskeskuksista sijaitseekin siten, että laukaisusuunnassa on valtameri.