ICBM

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

ICBM, sanoista Intercontinental Ballistic Missile eli mannertenvälinen ballistinen ohjus, tarkoittaa maasta laukaistavaa ohjusta, jonka kantomatka on yli 5 500 kilometriä. Ne on suunniteltu ydinkärjillä varustettaviksi, eikä tavanomaisia taistelukärkiä ole tähän mennessä käytetty. Tämä johtuu pelosta, että mikä tahansa ICBM-laukaisu johtaisi automaattiseen maksimaaliseen vastareaktioon muiden valtojen tahoilta. Nykyisin vain Yhdysvalloilla, Venäjällä ja Kiinalla on ICBM-ohjuksia.

ICBM voidaan laukaista kiinteästä maanalaisesta siilosta, kuorma-autosta tai junanvaunusta. Nykyiset mannertenväliset ohjukset voivat osua kohteisiinsa jopa alle 300 metrin tarkkuudella (CEP). Mannertenvälisiä ohjuksia vastaan on yritetty kehitellä erilaisia järjestelmiä kuten ABM-ohjukset eli ohjustentorjuntaohjukset, mutta näiden menetelmien luotettavuus on hyvin heikko, eikä niillä ole ydinsodan syttyessä käytännön merkitystä.

Mannertenvälisiä ohjuksia on varustettu myös monikärkiohjuksiksi eli MIRV:eksi, mutta maalta laukaistavien ohjusten MIRV-ominaisuudet kiellettiin START-aserajoitussopimuksessa.

Nykyisin käytössä olevia mannertenvälisiä ohjuksia ovat Yhdysvaltain LGM-30 Minuteman III, Kiinan Dongfeng 31, sekä Venäjän Topol ja Topol-M.

Ensimmäiset ICBM-ohjukset otettiin käyttöön vuonna 1959. Neuvostoliiton ensimmäinen ICBM oli R-7 ja Yhdysvaltain Atlas. Molemmista ohjuksista kehitettiin myöhemmin kantoraketteja.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.