R-7

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
R-7 Venäjän näyttelykeskuksessa Moskovassa vuonna 2005
R-7 ja siitä kehitettyjä kantoraketteja

R-7 Semjorka (ven. Р-7 Семёрка, seiska, NATO-raportointinimi SS-6 Sapwood) oli maailman ensimmäinen mannertenvälinen ballistinen ohjus (ICBM), joka laukaistiin ensi kerran 23. elokuuta 1957 [1]. Tämä Neuvostoliiton kehittämä ohjus oli palveluskäytössä kylmän sodan aikana vuodet 19591968.

Ohjus oli perustana Sojuz-kantoraketille, joka vei maata kiertävälle radalle ensimmäisen satelliitin, Sputnikin. Vuonna 2006 Sojuz on maailman eniten käytetty kantoraketti, jonka muun muassa Euroopan avaruusjärjestö ottaa käyttöönsä vuonna 2010.

Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

R-7 oli 34 metriä pitkä ja halkaisijaltaan kolmimetrinen. Sen lentoonlähtömassa oli 280 tonnia. Se oli kaksivaiheinen ja käytti polttoaineenaan nestehappea ja kerosiinia ja toimitti asekuormansa 8 000 km:n päähän noin 5 000 metrin tarkkuudella (CEP). Hyötykuormana oli yksi kolmen megatonnin ydinkärki.

Päämoottoreita oli 20 ja ohjausmoottoreita 12[2].

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjuksen suunnittelutyö alkoi OKB-1:ssä Kaliningradissa vuonna 1953. Virallisesti ohjelma hyväksyttiin toukokuussa 1954. Ohjuksen ensimmäinen koelaukaisu tapahtui 15. toukokuuta 1957 Baikonurista - se epäonnistui: raketti putosi 400 km:n päähän boosteriraketin sytyttyä tuleen. 21. elokuuta raketti lensi 6 000 km.

Raketin kantorakettiversio vei Sputnik 1 -satelliitin kiertoradalle 4. lokakuuta 1957 aloittaen nk. avaruusajan.[3]

Lisämuutosten jälkeen saatiin tulokseksi 8K74-ohjusversio. Se oli kevyempi kuin 8K71, siinä oli parempi navigointilaitteisto ja voimakkaammat moottorit. Sen kantama nousi 12 000 km:iin ja hyötykuorma 5 370 kg:aan. Ohjuksen 8K71- ja 8K74-malleja valmistettiin nimillä R-7 ja R-7A. Ohjukset otettiin käyttöön vuonna 1962.

Sotilaallinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

R-7 eli SS-6-ohjus.

Ohjuksen kehityskustannukset olivat suuret ja ilmeisesti veivät 5 % Neuvostoliiton sotilasbudjetista, mikä ei kuitenkaan ollut ainoastaan neuvostoliittolainen ongelma.

Ensimmäinen strateginen ohjusyksikkö otettiin käyttöön 9. helmikuuta 1959 Plesetskissä. Asejärjestelmänä R-7 oli epäonnistunut, koska sen laukaisuvalmistelu oli liian hidas. Sama ongelma oli tosin myös NATOn ensimmäisissä ICBM-ohjuksissa (Atlas). R-7-ohjuksen laukaisuvalmistelu vei 20 tuntia, eikä sitä voitu pitää laukaisuvalmiina kuin muutaman päivän ajan nestehapen kiehuessa. Vain kuusi ohjusta tuli käyttöön, neljä Plesetskissä ja kaksi Baikonurissa. Suuria ohjustukikohtia ei voitu piilottaa esimerkiksi U-2-vakoilulentokoneilta. Sodassa vastapuoli olisi pyrkinyt tuhoamaan ne lentopommituksilla joko ydinsaseilla tai tavanomaisilla aseilla.

1960-luvun alussa pommituskoneen lento Neuvostoliitosta joihinkin Yhdysvalloissa sijaitseviin kohteisiin vei 6-7 tuntia, joka oli liian pitkä aika. Tämä pakotti Neuvostoliiton kehittämään nopeasti seuraavan sukupolven ohjuksia. Yhdysvallat oli samassa tilanteessa 1960-luvun alussa.

R-7 poistui sotilaskäytöstä vuonna 1968.

Käyttö kantorakettina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantorakettina se toimi viidelle Sputnik-ohjelman avaruuslennolle. Useilla R-7-ohjuksesta muunnelluilla kantoraketeilla on laukaistu tuhansia Neuvostoliiton ja Venäjän sekä sittemmin muiden maiden avaruusaluksia. Rakettiperhe on maailman käytetyin kantoraketti, jonka luotettavuus on osoittautunut erinomaiseksi mm. miehitettyjen avaruuslentojen kohdalla.lähde?

Tietoja erityyppisistä R-7:ista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raketti: GRAU-tunnus (Venäjä): Vaiheita: Pituus (m): Halkaisija (m): Massa (kg): Laukaisuja yhteensä: Epäonnistuneet laukaisut: Laukaisuja Baikonurista: Laukaisuja Plesetskistä:
ICBM R-7 8K71 2 10,3 26 9 26 0
Sputnik 8К71ПС 2 29,2 10,3 267.000 2 0 2 0
Sputnik-3 8А91 2 31,0 10,3 269.300
Vostok 8К72К 3 38,2 10,3 287.000 26 8 26 0
ICBM R-7A 8К74 2 10,3 28 2 25 3
Vostok-2 8А92 3 38,2 10,3 287.000 45 5 39 6
Vostok-2A 11А510 2 38,2 10,3 287.000 2 0 2 0
Vostok-2М 8А92М 3 38,2 10,3 287.000 94 2 14 80
Voshod 11A57 3 44,6 10,3 298.400 299 14 138 3
Luna 8К72 3 33,5 10,3 279.000 2 1 2 0
Molnija 8К78 4 43,4 10,3 305.000 40 11 40 0
Molnija-М 8К78М 4 43,4 10,3 305.000 275 1 53 222
Poljot 11A59 2 30,0 10,3 277.000 2 0 2 0
Sojuz 11А511 3 50,7 10,3 308.000 32 2 32 0
Sojuz-2 14А14 3 50,7 10,3 311.000 1 0 0 1
Sojuz-2 ja Ikar-vaihe 14А14 4 45,8 10,3 311.000 0 0 0 0
Sojuz-2 ja Fregat-vaihe 14А14 4 45,8 10,3 311.000 0 0 0 0
Sojuz-L 11А511Л 3 44,0 10,3 305.000 3 0 3 0
Sojuz-М 11А511М 3 50,7 10,3 310.000 8 0 0 8
Sojuz-U 11А511У 3 51,1 10,3 313.000 726 20 295 434
Sojuz-U ja Ikar-vaihe 11А511У 4 47,3 10,3 308.000 6 0 6 0
Sojuz-U ja Fregat-vaihe 11А511У 4 46,6 10,3 308.000 4 0 4 0
Sojuz-U2 11А511У2 3 51,1 10,3 313.000 70 0 70 0
Sojuz FG 11А511ФГ 3 49,5 10,3 305.000 10 0 10 0
Sojuz FG ja Fregat-vaihe 11А511ФГ 4 42,5 10,3 305.000 3 0 3 0
Yhteensä xxx

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta R-7.


Venäjän ja aikaisemman Neuvostoliiton maasta maahan ohjukset

SS-designaatio:
SS-1 Scunner | SS-1 Scud | SS-2 Sibling | SS-3 Shyster | SS-4 Sandal | SS-5 Skean | SS-6 Sapwood | SS-7 Saddler | SS-8 Sasin | SS-9 Scarp | SS-10 Scrag | SS-11 Sego | SS-12 Scaleboard | SS-13 Savage | SS-14 Scamp\Scapegoat | SS-15 Scrooge | SS-16 Sinner | SS-17 Spanker | SS-18 Satan | SS-19 Stiletto | SS-20 Saber | SS-21 Scarab | SS-22 Scaleboard | SS-23 Spider | SS-24 Scalpel | SS-25 Sickle | SS-26 Stone | SS-27 Stalin/Sickle B | RS-24 ? |

Venäjän aikaisemmat ja nykyiset ohjukset
Ohjukset
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.