Kuun Maahan näkymätön puoli
Wikipedia
Kuun Maahan näkymätön puoli jää aina Maasta katsoen näkymättömiin, sillä Kuu kääntää aina saman puolen kohti Maata, koska vuorovesivoimat ovat lukinneet sen pyörimään kiertoaikansa tahdissa.
Tosin Kuun akselin ympäri tapahtuu jonkin asteista heilumista, niin että Maasta käsin kyetään näkemään jopa 59 prosenttia Kuun pinnasta. Tätä Kuun heilumista sanotaan libraatioksi. Kuun toiseen puoleen kohdistui monenlaisia arveluita ennen sen näkemistä. Luna 3:sta alkaen monet avaruusluotaimet, muun muassa Zond 3 ja Lunar Orbiterit ovat kartoittaneet Kuuta. Yhdysvaltojen Apollo 8:n lentäjät näkivät ensimmäisinä ihmisinä Kuun toisen puolen vuonna 1968 kiertäessään Kuun taitse laskeutumatta itse Kuuhun. Kuun Maahan näkymättömällä puolella on runsaasti kraattereita ja harvassa tummia basalttitasankoja, niin sanottuja "meriä". Kuun meille näkyvällä puolella tummia "meriä" on 31,2 prosenttia, Kuun toisella puolella vain 2,5 prosenttia pinta-alasta.
Kuun Maahan näkymättömän puolen merkittäviä muodostumia ovat Aitkenin allas, Moskovan meri, Tsiolkovski-kraatteri ja Mare Orientale, joka näkyy tosin osin Maahan. Kuun toisella puolella on sen suurin varsinainen kraatteri, Hertzprung. Tosin monet niin sanotut "meret" ovat käytännössä laavalla täyttyneitä kraatereita, ja Aitkenin allas laavalla täyttymätön jättikraatteri, jota pidetään aurinkokunna suurimpana kraatterina. Jos tulevaisuudessa perustetaan kuuasema Kuun toiselle puolelle, asema on ihanteellinen radioteleskoopin paikka, sillä Maan radiolähetykset eivät siellä häiritse. Radioteleskoopin pohjiksi voisivat sopia maljamaiset kraatterit, esimerkiksi Daedalus ja Saha.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Lunar and Planetary Institute: Exploring the Moon (englanniksi)
- Lunar and Planetary Institute: Lunar Atlases (englanniksi)
- Ralph Aeschliman Planetary Cartography and Graphics: Lunar Maps (englanniksi)
- Northwest Africa 482, only meteorite believed to have originated from the far side of the Moon (englanniksi)
