Tibestivuoristo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tibestivuoristo
Tibestivuoristo etelästä käsin katsottuna.
Tibestivuoristo etelästä käsin katsottuna.
Maantiede
Massif du Tibesti topographic map-fr.svg
Sijainti Tšadin lippu Tšad, Libya
Vuoriston pituus 480 km
Vuoriston leveys 280 km
Korkein kohta
Nimi Emi Koussi
Korkeus merenpinnan tasosta 3 415 m
Geologia
Aikakausi Kvartääri

Tibesti on uinuvista tulivuorista koostuva vuoristoalue Luoteis-Tšadissa, keskellä Saharan autiomaata. Osa vuorten pohjoisrinteistä ulottuu myös Libyan puolelle. Vuoriston pituus on 480 kilometriä ja leveys 280 kilometriä, ja se on kooltaan noin 100 000 neliökilometriä. Sen korkein huippu on 3 415 metrin korkeuteen nouseva kilpitulivuori Emi Koussi, joka on myös koko Saharan alueen korkein kohta.[1][2]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tibestin maisemaa hallitsevat kalderojen puhkomat massiiviset kilpitulivuoret ja doomit sekä suuret laavaylängöt. Vuoriston kaakkoisreunalla kohoaa Emi Koussin loivarinteinen keila, jonka pohjoispuolella levittäytyy kaksi laajaa vulkaanista ylänköä, Tarso Ahon (3 000 km²) ja Tarso Emi Chi (7 700 km²). Massiivin keskellä sijaitsevat sen vanhimmat huiput, joista korkeimpia ovat tulivuoret Tarso Yega (2 972 m), Tarso Voon (2 845 m) ja Tarso Toon (2 575 m) sekä doomit Tarso Tieroko (2 925 m), Ehi Sunni (2 925 m) ja Soborom (n. 2 800 m). Läntiset tulivuoret Pic Toussidé (3 296 m) ja Tarso Toussidé (n. 2 600 m) sekä niiden pohjoispuolella kohoava doomi Timi (3 012 m) ovat syntyneet muita huippuja myöhemmin.[3]

Vuoriston nuorimpia tuliperäisiä muodostumia ovat kolme suurta kraatteria, Trou au Natron ja Doon Kidimi Tarso Toussidélla sekä Era Kohor Emi Koussilla. Trou au Natron on halkaisijaltaan 8 kilometriä ja syvyydeltään 768 metriä, Doon Kidimi ja Era Kohor ovat huomattavasti pienempiä.[3] Vaikka Tibestissä ei ole sattunut tulivuorenpurkauksia tunnetun historian aikana, siellä esiintyy edelleen tuliperäistä toimintaa – Soboromilla pulppuaa kuumia lähteitä ja Emi Koussin ja Pic Toussidén rinteillä höyryää fumaroleja.[2][3]

Geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Animaatio Tibestivuoriston muodostumisesta.
Tibestivuoriston huippuja Bardaïn itäpuolella.

Tibestivuoriston on synnyttänyt Afrikan laatassa oleva kuuma kohta, jonka alapuolella on pluumi Maan vaipassa. Ajoittain pluumi syöksee ylöspäin magmaa, joka aiheuttaa maankohoamista ja tulivuorenpurkauksia tunkeutuessaan Tibestin kallioperään. Pluumi saattoi aktivoitua jo myöhäisellä mioseenikaudella, vaikka merkittävä osa tulivuorenpurkauksista onkin tapahtunut kvartäärikaudella alle 2,588 miljoonaa vuotta sitten. Tulivuoritoimintaa arvellaan tapahtuneen myös 9600 eaa. alkaneella ja yhä jatkuvalla holoseenikaudella.[3]

Tibestin kallioperän vanhin kerros koostuu prekambrisesta graniitista, dioriitista ja liuskeesta ja niiden yläpuolisista sedimenttikivistä. Vanhempien kivilajien päälle on kerrostunut jähmettyneestä laavasta syntyneitä kivilajeja – basalttia, basaniittia ja dasiittia – sekä muita purkaustuotteita, kuten tefraa ja ignimbriittiä. Satelliittikuvissa vuorten laavakivet erottuvat Saharan aavikosta selvästi tummempina.[3] Alueelta on löydetty runsaasti volframia, tinaa ja muita mineraaleja, mutta niitä ei ole ainakaan toistaiseksi hyödynnetty kaupallisesti.[1][4]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satelliittikuva Pic Toussidésta ja Trou au Natronista vuoriston länsiosassa.

Tibestivuoristossa sataa vettä säännöllisemmin kuin ympäröivässä autiomaassa mutta silti sen ilmasto on melko kuiva: vuotuinen sademäärä jää yleensä alle 600 millimetriin. Sadevesi valuu vuorenrinteisiin kuluneita uomia pitkin niiden juurelle muodostuneisiin vadeihin.[5] Vuorilta on löydetty kolme syvää puronuomaa, joiden perusteella on päätelty, että siellä olisi ollut joskus kosteampi ilmasto.[1] Tähän viittaavat myös alueelta löydetyt sadat esihistorialliset kalliomaalaukset, jotka esittävät kirahveja, puhveleita ja muita savannin eläimiä.[2][6]

Vuoriston matalimmissa osissa vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila on 12 celsiusastetta ja ylin 30 celsiusastetta. Ylöspäin mentäessä alin lämpötila laskee 9 asteeseen ja ylin 20 asteeseen. Korkeimmilla huipuilla lämpötila voi laskea jopa lähelle nollaa talvikuukausina.[5]

Kasvisto ja eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivan ilmaston vuoksi Tibestin kasvillisuus on niukkaa ja maaperässä on vain vähän eloperäisiä aineksia.[2][3] Kasvillisuus vaihtelee rinteiden korkeuden ja suunnan mukaan, ja siihen kuuluu palmukasveja, nokkapapuja ja muita jäännöslajeja trooppisesta Afrikasta ja Välimeren ympäristöstä. Vuoriston lounaisreunalla on suuria vadeja, joiden edullisessa mikroilmastossa menestyvät esimerkiksi egyptinhaarapalmu ja parkkitamariski sekä trooppiset auliot ja hibiskukset. Ylhäällä vuorenrinteillä kasvaa Saharan vuoristokasvillisuutta, jolle luonteenomaisia lajeja ovat etelä- ja lounaisrinteillä viihtyvä afrikanviikunan endeeminen alalaji, länsirinteillä viihtyvä Myrtus nivellei ja kosteammilla pohjoisrinteillä viihtyvä Tamarix senegalensis.[5][7][8]

Eläimistöön kuuluu useita Saharan alueelle tyypillisiä suuria nisäkäslajeja, kuten dorcasgaselli, harjalammas ja gepardi. Vuorilla elää runsaasti myös kalliotamaaneja, kapinrusakoita, okahiiriä ja muita piennisäkkäitä sekä niitä saalistavia petoeläimiä. Sen sijaan matelijoita ja sammakkoeläimiä esiintyy vain vähän.[5]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tibestivuoristo sijaitsee syrjäisessä ja harvaanasutussa Luoteis-Tšadissa, Tibestin ja Borkoun hallinnollisilla alueilla.[5][9] Valtaosa vuorten asukkaista on paimentolaiselämää viettäviä tubuja.[5][6] Suurimpia asutuskeskuksia ovat Bardaïn (2 900 as.) ja Aozoun keitaat vuoriston pohjoispuolella sekä Zouarin keidas sen eteläpuolella.[9][10]

Alueella on ollut poliittisia levottomuuksia 1900-luvun alusta asti, jolloin siirtomaavallat kilpailivat Keskisen Afrikan herruudesta. Vuonna 1973 Tšadin ja Libyan välille puhkesi lähes 20 vuotta kestänyt rajakiista, joka johtui osittain rajan tuntumasta löydetystä uraanista. Konfliktin jälkeen maastoon jäi runsaasti maamiinoja ja räjähtämättömiä ammuksia, joiden vuoksi vuoristossa on edelleen vaarallista liikkua.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tibesti Encyclopædia Britannica. Viitattu 10.11.2014.
  2. a b c d Earth from Space: Mountains of hunger 16.11.2012. European Space Agency. Viitattu 10.11.2014.
  3. a b c d e f g Jason L. Permenter & Clive Oppenheimer: Volcanoes of the Tibesti massif (Chad, northern Africa) (PDF) Bull Volcanol. 2006. Springer. Viitattu 10.11.2014.
  4. Thomas Schlüter: Geological Atlas of Africa, s. 26. Springer, 2008. (englanniksi)
  5. a b c d e f ”Regional definition”, Lake Chad Basin, GIWA Regional assessment 43, s. 26. Global International Waters Assessment, 2004. ISSN 1651-940X. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.11.2014). (englanniksi)
  6. a b The Volcanic Tibesti Mountain Range Royal Geographical Society. Viitattu 10.11.2014. (englanniksi)
  7. Ficus cordata subsp. salicifolia (Ficus cordata subsp. salicifolia = Ficus teloukat) The Plant List. Viitattu 10.11.2014.
  8. Tamarix senegalensis (Tamarix senegalensis = Tamarix gallica var. nilotica) The Plant List. Viitattu 10.11.2014.
  9. a b Chad Map (PDF) Maaliskuu 2014. United Nations Cartographic Section. Viitattu 10.11.2014.
  10. Thomas Brinkhoff: Chad: Regions (Institut National de la Statistique, des Études Économiques et Démographiques) Citypopulation. Viitattu 10.11.2014. (englanniksi)