Välimeren historia
Välimeren historia kertoo Välimeren alueen historiasta. Egeanmeren alueelta on löydetty varhaisimpia merkkejä asutuksesta ajalta 50 000 vuotta sitten. On löytynyt myös merkkejä siitä, että Míloksen saarelta kuljetettiin obsidiaania meriteitse 12 000 vuotta sitten. Noin 4000 eaa. ja sen jälkeiseltä ajalta on löytynyt Pohjois-Kreikasta esineitä, jotka ovat tehty kuparista, hopeasta ja kullasta. Noin 3000 eaa. asutus levisi merkittävästi Kreikan ja Anatolian niemimaan alueella. 3000–1000 eaa. oli aika, jolloin vallitsivat varhaiset kehittyneet kulttuurit sekä Manner-Kreikan alueella että Kreetan ja Kykladien saarilla. Ajalla 2000–1500 eaa. Manner-Kreikan kulttuureilla ja kykladisella kulttuurilla oli merkittävästi kauppasuhteita Välimeren itäosien alueelle ja Egyptiin. Myös minolainen kulttuuri vaikutti Egeanmeren saarilla samoihin aikoihin. Pronssikaudella Kreetan saarella vallitsi mykeneläinen kulttuuri.
Pyreneiden niemimaa pronssikaudella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pronssikauden ajalta noin 3200 eaa. on löytynyt varhaisimmat merkit asutuksesta Pyreneiden niemimaalla. Nykyisen Espanjan alueella oli noin 2700–1800 eaa. Los Millaresin alueella maanviljelyskyliä, missä kehittyi Länsi-Euroopan varhaisin kuparinvalmistustaito. Alueelta on löytynyt aseita, työkaluja ja keramiikkaesineitä.[1]
Rautakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisen Turkin alueella asuivat heettiläiset noin 1600–1000 eaa. Heettiläisten asuinalueelta on löydetty merkkejä suunnitellusta arkkitehtuurista ja kuvanveistotaiteesta. Heettiläisten keskuudessa syntyi myös varhaisin rautakautinen kulttuuri. Kreikan "pimeinä vuosisatoina" raudanvalmistustaito levisi Kreikan alueelle. Myöhäisellä pronssikaudella ja rautakauden alussa Italiassa vaikutti Villanova-kulttuuri. Varhaisimmat merkit etruskeista ovat noin 700-luvulta eaa. Kreikkalaiset ja foinikialaiset perustivat siirtokuntia Välimeren rannikoille 800–500 eaa. Kreikkalaisten siirtokunnat sijaitsivat enimmäkseen Välimeren pohjoisrannikolla, mutta he perustivat joitakin siirtokuntia myös Afrikan pohjoisrannikolle, kuten myös Mustanmeren rannikoille. Foinikialaisten siirtokunnat sijaitsivat enimmäkseen Afrikan pohjoisrannikolla. Tunnetuimpia foinikialaisten siirtokuntia olivat Karthago ja Utica Afrikan pohjoisrannikolla, Välimeren saaristossa Kyproksella ja Korsikalla sijainneet siirtokunnat ja Pyreneitten niemimaalla Gadir ja Tartessos. Foinikialaisilla oli yhteys kanaanilaisiin heimoihin ja kimmerialaisiin.[2]
Mykeneläisen kulttuurin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun mykeneläinen kulttuuri romahti 1100-luvulla eaa., Kreikan kulttuurit alkoivat toipua vasta 750 eaa. alkaen. Noihin aikoihin Kreikassa alettiin perustaa kaupunkivaltioita. Kreikassa syntyi monumentaalinen temppeleiden rakentamisen arkkitehtuuri noin 650 eaa. Temppeleissä oli pylväitä, joista toiset olivat tyyliltään doorilaisia, toiset joonialaisia. Kreikkalaiset kävivät sotia Persiaa vastaan 400-luvulla eaa. Kaupunkivaltioista erityisesti Ateena, Eretria ja Miletos olivat persialaisten hyökkäysten kohteena. Ateenalaisten merkittävä voitto oli se, että heidän laivastonsa torjui persialaisten laivaston Salamiin luona vuonna 480 eaa. Toinen merkittävä torjunta oli, kun spartalaiset torjuivat persialaisarmeijan Plataiain kentällä vuonna 479 eaa. 300-luvulla eaa. Aleksanteri Suuren valtakunta ulottui ympäri Välimeren itäosan, samalla kun se ulottui Persian alueelle. Samoihin aikoihin alkoi hellenistinen kausi.[3]
Peloponnesolaissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
431–404 eaa. kreikkalaisten kaupunkivaltioiden välillä oli peloponnesolaissota. Se alkoi, kun ateenalaisten ja korinttilaisten välille tuli riitaa ateenalaisten Etelä-Italiassa ja Traakiassa sijainneisiin siirtokuntiin liittyen sekä ateenalaisten kauppasuhteisiin liittyen. Korintti kuului peloponnesolaisliittoon, joka julisti sodan ateenalaisia vastaan. Ateenan puolella oli Deloksen meriliitto.[4] Koska ateenalaisilla oli valta-asema merialueilla ja peloponnesolaisliittoon kuuluvilla oli hallitseva asema vain maalla, liittoon kuuluvien suunnitelma oli käyttää linnoituksia apuna sodassa. Sodassa oli kuusi vuotta välirauha 421 eaa. alkaen. 413 eaa. ateenalaisten laivasto kärsi mittavan tappion Syrakusassa. Sota päättyi Ateenan antautumiseen 404 eaa.
Etruskit ja Rooman valtakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etruskeilla oli valtakunta ennen Rooman aikaa. Tämä valtakunta oli laajimmillaan 500-luvulla eaa.
Rooman valtakunta käsitti laajimmillaan koko Välimeren ympäristön. Julius Caesarin kuoleman aikaan mennesssä Rooma oli levinnyt Hispaniaan, Galliaan, Makedonian ja Kreikan alueelle, Vähään-Aasiaan, Välimeren itäosiin ja Afrikan pohjoisrannikolle. Keisari Trajanuksen kuoleman aikoina Rooma oli levinnyt Britanniaan, osaan Keski-Eurooppaa, laajalti Lähi-itään ja se oli laajentanut aluettaan Afrikan pohjoisosassa.
Bysantti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Länsi-Rooman romahtamisen jälkeen Itä-Rooman alueella oli vielä Bysantin valtakunta. Bysantin alue alkoi supistua 600-luvulla arabien valloitusten myötä, jotka liittyivät islamin leviämiseen. Lopullisesti Bysantin valtakunta lakkasi olemasta 1500-luvulla osmanien valloituksen myötä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Enclave Arqueolốgico Los Millares Andalusia. Almeria. Viitattu 3.3.2023. [vanhentunut linkki]
- ↑ Canaan The history files. Kessler Associates. Viitattu 3.3.2023. [vanhentunut linkki]
- ↑ Janson, Anders: Ihmisen suku, Etruskeista viikinkeihin, s. 123–161. Suomentanut Jukka Jääskeläinen, Raimo Salminen, Sirkka Salonen. WSOY, 1994. ISBN 951-0-18781-x.
- ↑ Ateenan ja Kreikan historiaa Ateena, pieni matkaopas. Viitattu 3.3.2023. [vanhentunut linkki]
- ↑ Zetterberg, Seppo: Maailman historian pikkujättiläinen, s. 130-131, 142, 170, 182 244, 247. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Välimeren historia Wikimedia Commonsissa
