Skotlannin kansanäänestys itsenäisyydestä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Skotlannin sijainti

Skotlannin kansanäänestys itsenäisyydestä 2014 on Skotlannissa 18. syyskuuta 2014[1] järjestettävä kansanäänestys siitä, pitäisikö alueen jäädä osaksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa vai itsenäistyä. Lokakuussa 2012 Britannian pääministeri David Cameron ja Skotlannin pääministeri Alex Salmond allekirjoittivat sopimuksen kansanäänestyksen järjestämisestä.[2] Alex Salmond on pohjustanut itsenäisyysäänestystä siitä lähtien, kun hänen keskustavasemmistolainen Skotlannin kansallispuolueensa (SNP) nousi suurimmaksi puolueeksi vuonna 2007. Vuonna 2011 se sai enemmistön Skotlannin parlamenttiin.

Äänestys ja mielipidemittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänestyksessä kysytään yksinkertainen kyllä/ei -kysymys siitä, tulisiko Skotlannin olla itsenäinen valtio, vaikka Salmond olikin esittänyt kolmanneksi vaihtoehdoksi itsehallinnon lisäämistä. Äänestyksessä saavat äänestää Skotlannissa asuvat yli 16-vuotiaat asukkaat.[3][4] Vuonna 2012 mielipidemittausten mukaan itsenäisyyttä kannatti noin kolmasosa tai reilu neljäsosa äänestäjistä, mutta myös kannastaan epävarmoja oli paljon.[4] Tuoreimmat tiedot vuonna 2014 vähän ennen äänestystä lupaavat itsenäisyyttä kannattaville voittoa. The Sunday Timesin You-Gov-tutkimuslaitoksella teettämän kyselyn mukaan 51 prosenttia kannattaa itsenäisyyttä. Vielä viikko aiemmin You-Gov-tutkimuslaitoksen mukaan kannattajia oli 42 prosenttia, vastustajia 48 prosenttia ja 10 prosenttia ei ollut päättänyt kantaansa.

Itsenäisyyden kannattajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yes Scotland -liikkeen aktivisteja.

Merkittävin itsenäisyyden puolesta kampanjoiva liike on Yes Scotland, jonka Skotlannin kansallispuolueen lisäksi muodostavat Skotlannin vihreät sekä Skotlannin sosialistinen puolue. Lisäksi itsenäisyyden puolesta kampanjoi pienempiä ryhmittymiä, kuten vasemmistolainen Radical Independence Campaign (RIC), Common Weal -ajatushautomo sekä taiteilijaryhmä National Collective. Itsenäisyyden kannattajat haluavat Skotlannista Pohjoismaiden tyylisen hyvinvointivaltion, jossa on vahva julkinen sektori, korkea palkkataso sekä pienet tuloerot.[5]

Itsenäistymisen seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistymisen seurauksena Skotlanti joutuisi todennäköisesti neuvottelemaan EU-jäsenyydestä. Skotlannin pääministeri Alex Salmond haluaisi säilyttää valuuttana Englannin punnan, mutta Britannian suurimpien puolueiden mukaan se ei ole mahdollista, koska ne eivät aio suostua valuuttaunioniin Skotlannin kanssa. Euroalueen jäsenyyden tai oman valuutan ohella mahdollisuutena on käyttää Englannin puntaa ilman valuuttaliittoa. Iso-Britannialla on neljä ydinsukellusvenettä sijoitettuna Skotlannin Faslaneen. Ne jouduttaisiin siirtämään muualle, koska Skotlannin uuden perustuslain mukaan maa on ydinaseeton.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valpola, Auli: "Skotlannin hinnasta puhkesi riita" Kauppalehti. 29.5.2014.
  2. Kokkonen, Yrjö: Skotlannin itsenäisyysäänestyksestä päästiin sopuun Yle Uutiset. 10.10.2012. Yleisradio. Viitattu 16.10.2012.
  3. Vasama, Tanja: Itsenäisyysäänestyksen voittajat Helsingin Sanomat. 3.1.2013.
  4. a b Valkama, Tanja: Skotlanti äänestää itsenäisyydestä 2014 Helsingin Sanomat. 15.10.2012. Sanoma. Viitattu 16.10.2012.
  5. Skotlantilaiset äänestävät eliittiä vastaan 31.8.2014. Kansan Uutiset Verkkolehti. Viitattu 17.9.2014.
  6. Hajoaako kuningaskunta? Tästä on kyse Skotlannin äänestyksessä 16.9.2014. Yle Uutiset. Viitattu 17.9.2014.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.