Halogeeni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Halogeeneja: kloori, bromi ja jodi.

Halogeenit ovat jaksollisen järjestelmän 17. ryhmän, 7. pääryhmän, alkuaineet eli fluori, kloori, bromi, jodi ja astatiini. Jaksollisessa järjestelmässä ne ovat toiseksi oikeanpuolimmaisessa sarakkeessa, ja niiden oikealla puolella ovat vain jalokaasut.

Halogeenien uloimmalta kuorelta puuttuu vain yksi elektroni oktetista. Elektronirakenteensa vuoksi halogeenien yleisin hapetusluku on -I, mutta fluoria lukuun ottamatta ne esiintyvät yhdisteissään myös positiivisilla hapetusluvuilla: +I - +VII. Esimerkiksi kloori muodostaa seuraavat anionit: kloridi Cl-, hypokloriitti (ClO-), kloriitti (ClO2-), kloraatti (ClO3-) ja perkloraatti ((ClO2-), joissa sen hapetusluku on -I, +I, +III, +V ja +VII.

Vapaina alkuaineina halogeenit esiintyvät kaksiatomisina molekyyleinä, joissa on yksinkertaiset, kovalenttiset sidokset. Halogeenit ovat epämetalleista herkimmin reagoivia ja voimakkaita hapettimia. Ne reagoivat herkästi monien metallien kanssa muodostaen suoloja, mistä niiden "suolanmuodostajaa" tarkoittava nimityskin johtuu (kreik. halos = suola, gennan = synnyttää). Luonnossa niitä ei esiinny vapaina alkuaineina vaan ainoastaan yhdisteinä, etupäässä suoloina.

Halogeenien reaktiokyky kasvaa ryhmässä ylöspäin mentäessä. Fluori on siis halogeeneista reaktiokykyisin.

Vapaana alkuaineena esiintyessään halogeenit ovat myrkyllisiä, mutta ioneina fluori, kloori ja jodi ovat ihmiselle välttämättömiä. Kloridi-ioneja tarvitaan solunesteissä positiivisten natrium- ja kaliumionien vastapainoksi. Fluoridi-ionia löytyy hammaskiilteestä, ja jodia tarvitaan kilpirauhasten tyroksiini-nimiseen hormoniin.

Halogeenien käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki halogeenit tappavat hyvin bakteereja. Tästä syystä halogeeneja, erityisesti klooria, käytetään desinfiointiaineina. Tosin ilmassa yli 30 ppm:n (miljoonasosan) klooripitoisuus tappaa ihmisen puolessa tunnissa, eli halogeeneilla on omat vaaransakin.

Kemianteollisuudessa monia aineita valmistetaan halogenoimalla hiilivetyjä, jolloin halogeeniatomit korvaavat niissä yhden tai useamman vetyatomin. Halogeenien happiyhdisteiden suuren hapetuskyvyn takia niitä käytetään esimerkiksi ilotulitusaineissa ja rakettien polttoaineseoksissa. Halogeeneja käytetään myös muun muassa titaanin jalostuksessa ja PVC-muovin valmistuksessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.