Astatiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
PoloniumAstatiiniRadon
I

At

Uus  
 
 
At-TableImage.png
Yleistä
Nimi Astatiini
Tunnus At
Järjestysluku 85
Luokka puolimetalli
Lohko p
Ryhmä 17, halogeeni
Jakso 6
Väri metallinen
Löytövuosi, löytäjä 1940, Dale Corson, Kenneth MacKenzie, Emilio Segre
Atomiominaisuudet
Atomipaino (210) amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 140 pm
Orbitaalirakenne [Xe] 4f14 5d10 6s2 6p5
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 18, 7
Hapetusluvut -I, +III, +V, +VII
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste 575 K (302 °C)
Kiehumispiste (epävarma) 610 K ((epävarma) 337 °C)
Höyrynpaine 100 Pa 429 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 2,2 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
Lämmönjohtavuus (300 K) 1,7 W/(m×K)
CAS-numero 7440-68-8
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Astatiini eli astaatti on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on At (lat. astatinum), järjestysluku 85 ja CAS-numero 7440-68-8. Se on halogeeneihin kuuluva erittäin radioaktiivinen alkuaine.

Astatiininin isotooppeja At-218 ja At-219 syntyy luonnossa väli­vaiheina uraanin radio­aktiivisessa hajoamisessa. Molemmat ovat hyvin lyhy­tikäisiä.[1] Pitkäikäisin isotooppi on At-210, jonka puoliintumisaika on 8,1 tuntia. Astatiinin nimikin johtuu kreikan sanasta αστατος (astatos), joka tarkoittaa epä­vakaata. Maapallon kuoressa astatiinia on arvioitu olevan yhteensä korkeintaan teelusikallinen, vähemmän kuin 30 grammaa.[2]

Astatiinin havaitsi ensimmäisenä Fred Allisonin ryhmä vuonna 1931. Keino­tekoisesti sitä valmistivat ensimmäisinä Dale Corson, Kenneth MacKenzie ja Emilio Segre Kalifornian yliopistossa vuonna 1940. Sitä saadaan pommittamalla vismuttia energisillä alfa­hiukkasilla. Sitä on valmistettu vähemmän kuin yksi mikrogramma, eikä sen ominaisuuksia ole kovinkaan tarkoin tutkittu.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luonnon radioaktiivisia aineita sisältävät mineraalit (pdf) Säteilyturvakeskus. Viitattu 13.7.2010.
  2. a b Timo Paukku: Astatiinia on maankuoressa vain kymmeniä grammoja Helsingin Sanomat 6.12.2006. Viitattu 13.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Astatiini.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.