Elektroniaffiniteetti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Elektroniaffiniteetti on energia, joka vapautuu, tai sitoutuu, kun kaasutilassa olevaan atomiin tai ioniin liittyy yksi elektroni. Jos saatu tulos on positiivinen arvo niin siitä tiedetään että energiaa sitoutuu, jos saatu tulos on negatiivinen arvo energiaa vapautuu.[1] Mitä negatiivisempi elektroniaffiniteetti arvo on sitä helpommin elektroni liittyy atomiin. Negatiivisempi elektroniaffiniteetti kasvaa mentäessä alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä ylös ja oikealle.

Elektroniaffiniteetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuaineiden elektroniaffiniteetit ;
ryhmä 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18
jakso
1 H
73
He
*
2 Li
60
Be
*
B
27
C
122
N
*
O
141
F
328
Ne
*
3 Na
53
Mg
*
Al
42
Si
134
P
72
S
200
Cl
349
Ar
*
4 K
48
Ca
1
Sc
18
Ti
8
V
51
Cr
65
Mn
*
Fe
15
Co
64
Ni
112
Cu
119
Zn
*
Ga
41
Ge
119
As
79
Se
195
Br
324
Kr
*
5 Rb
47
Sr
5
Y
30
Zr
41
Nb
86
Mo
72
Tc
*
Ru
101
Rh
110
Pd
54
Ag
126
Cd
*
In
39
Sn
107
Sb
101
Te
190
I
295
Xe
*
6 Cs
46
Ba
14
Lu
33
Hf
**
Ta
31
W
79
Re
*
Os
104
Ir
150
Pt
205
Au
223
Hg
*
Tl
36
Pb
35
Bi
91
Po
**
At
**
Rn
*
7 Fr
0,7
Ra
0,9
Lr
**
Rf
**
Db
**
Sg
**
Bh
**
Hs
**
Mt
**
Ds
**
Rg
**
Cn
**
Uut
**
Fl
**
Uup
**
Lv
**
Alkuaineet minkä elektroniaffiniteetin luullaan olevan noin nolla on merkitty *.
Alkuaineet minkä elektroniaffiniteettiä ei tiedetä on merkitty ** .
Elektroniaffiniteetin yksikkö on kJ/mol .

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. https://www.uef.fi/documents/12848/976554/kemian_+mallivastaukset2009jns.pdf