Neptunium

Uraani ← Neptunium → Plutonium Pm ↑ Np ↓ -       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Neptunium
Tunnus	Np
Järjestysluku	93
Luokka	aktinoidi
Lohko	f-lohko
Ryhmä	-
Jakso	7
Tiheys	20,2×103 kg/m3
Väri	hopeisen metallinen
Löytövuosi, löytäjä	1940, Edwin McMillan ja Philip H. Abelson
Atomiominaisuudet
Atomipaino	237,0482 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	175 pm
Orbitaalirakenne	[Rn] 5f4 6d1 7s2
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 32, 22, 9, 2
Hapetusluvut	+VI, +V, +IV, +III
Kiderakenne	Ortorombinen, kuutiollinen tai tetragonaalinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	kiinteä
Sulamispiste	910 K (637 °C)
Kiehumispiste	4 273 K (4 000 °C)
Höyrystymislämpö	336 kJ/mol
Sulamislämpö	3,20 kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus	1,36 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Neptunium (lat. neptunium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Np, järjestysluku 93 ja CAS-numero 7439-99-8. Neptunium kuuluu aktinoideihin ja samalla transuraaneihin, ja se sijaitsee jaksollisessa järjestelmässä uraanin jälkeen ja ennen plutoniumia. Neptuniumin pysyvintä isotooppia Np-237:ää muodostuu ydinreaktioissa. Alkuaineen moolimassa on 237 u. Se on hopeanhohtoinen metalli ja sen tiheys on likipitäen 20 000 kg/m³. Neptunium (nimetty planeetta Neptunuksen mukaan) löydettiin 1940 pommitettaessa uraania neutroneilla

Ominaisuudet

Neptuniumkuula

Hopeahkonvärinen neptunium on melko reaktiivinen metalli, josta esiintyy ainakin kolmea rakenteellisesti erilaista variaatiota:

• alfa-neptunium, ortorombinen
• beta-neptunium, tetraedrinen
• gamma-neptunium, kuutiollinen

Isotoopit

19 radioisotooppia luonnehdittu, näistä vakain on Np-237 (puoliintumisaika 2,14 miljoonaa vuotta).

Käyttö

Neutronien havainnointiin suunnitellut laitteet sekä ydinaseet

Aiheesta muualla

• Helsingin Sanomien juttu neptuniumista
• The Isotopes Project Home Page: Luettelo neptuniumin isotoopeista (englanniksi)