Kromatografia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kromatografia on kemian ja biokemian menetelmä kemiallisten yhdisteiden eristämiseksi, puhdistamiseksi ja määrittämiseksi. Sen keksijänä pidetään venäläistä M. S. Tsvetiä, joka erotteli kasvien väriaineiden komponentteja toisistaan kuljettamalla väriaineseoksia liuottimien mukana adsorbenssipylväiden läpi vuonna 1903[1] . Kromatografia perustuu siihen, että aineilla on erilainen koko, sähkövarauksien määrä, erilaiset kemialliset ominaisuudet sekä siihen että aineiden liukoisuus eri liuottimiin vaihtelee.

Kromatografiassa on kaksi faasia: liikkuva faasi ja kiinteä faasi, jotka eroavat toisistaan esimerkiksi siten, että toinen faasi on hydrofiilinen ja toinen hydrofobinen. Tällöin näyte saadaan erottumaan siten, että aine on jakautunut joko hydrofiiliseen tai hydrofobiseen faasiin.

Kromatografia voidaan jakaa liikkuvan faasin perusteella neste-, kaasu- ja kiinteäkromatografiaan. Lisäksi se voidaan lajitella kiinteän faasin mukaan paperi-, ohutkerros-, ioni-, pylväs-, korkeapaine- ja affiniteettikromatografiaan sekä geelisuodatukseen. Nestekromatografiassa liikkuva faasi on useimmiten liuotinseos. Kaasukromatografiassa liikkuva faasi on usein helium tai typpi. Paperikromatografiassa tutkittava näyte kiinnitetään paperin reunaan, jonka jälkeen liikkuvan faasin annetaan nousta tai laskea paperia pitkin kapillaarivoimien ansiosta. Tässä liikkuva faasi voi olla esimerkiksi vesi tai jokin liuotinseos. Ohutkerroskromatografia muistuttaa paperikromatografiaa, mutta kiinteä faasi on paperin asemesta esim. lasilevyn pintaan levitetty sopiva jauhe tai geeli. korkean erotuskyvyn nestekromatografiassa liuotin ajetaan korkean paineen avulla hienojakoisen kiinteän faasin läpi. Affiniteettikromatografia perustuu aineiden biologiseen aktiivisuuteen.

Erilaisia kromatografian lajeja
  1. Pylväskromatografia (column chromatography)
  2. Nestekromatografia (liquid chromatography, LC)
  3. Ohutkerroskromatografia (thin-layer chromatography, TLC)
  4. Paperikromatografia (paper chromatography)
  5. Kaasukromatografia (gas-liquid chromatography, GLC)
  6. Korkean erotuskyvyn nestekromatografia (high performance liquid chromatography, HPLC, aikoinaan myös high pressure liquid chromatography (= suurpainenestekromatografia))
  7. Ylikriittinen kromatografia (supercritical fluid chromatography)
  8. Ioninvaihtokromatografia (ion exchange chromatography)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Reviews Activity of sorbents in chromatographic studies Springerlink.com. Viitattu 1.2.2011. en