Glukuronidaatio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Glukuronidaatio on aineenvaihduntaprosessi, jossa substraattiin lisätään glukuronihapporyhmä. Glukuronidaatiolla on merkitystä eläinten aineenvaihdunnassa sekä endogeenisten yhdisteiden että vierasaineiden, kuten lääkemolekyylien, aineenvaihdunnassa.[1][2]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glukuronidaatio on kapasiteetiltaan suurin ihmisen vierasaineiden metaboliaan keskittynyt aineenvaihduntareitti. Maksan UPD-glukutonyylitransferaasientsyymit katalysoivat UDP-glukuronihapon, tai eräissä tapauksissa UDP-glukoosin, UDP-galaktoosin tai UDP-ksyloosin, sokeriosan liitämistä substraattiin. Muodostuva glukuronidi on erittäin hyvin vesiliukoinen ja erittyy elimistöstä virtsan mukana. Kun vierasaineeseen, esimerkiksi lääkeaineeseen, liitetään glukuronidaation avulla glukuronihapporyhmä, se menettää usein tehonsa. Poikkeuksena on morfiini-6-glukuronidi, joka on morfiinia tehokkaampaa.[2][3][4][5]

4-aminobifenyylin N-glukuronidaatio

Glukuronidaatio voi tapahtua lukuisille eri yhdisteille. Glukuronihappo voi liittyä joko typpi-, happi-, rikki- tai hiiliatomeihin, jolloin puhutaan N-, O-, S- ja C-glukuronidaatiosta. N-glukuronidaatio tapahtuu amiineille, erityisesti emäksisille tertiäärisille amiineille, amideille ja sulfonamideille, O-glukuronidaatio on tyypillinen fenoleille ja opioideille, S-glukuronidaatio tioleille ja tiokarboksyylihapoille ja C-glukuronidaatio 1,3-dikarbonyyliyhdisteille, esimerkiksi sulfiinipyratsonille[2][3][4][5]

Eläimien tuottamista endogeenisista yhdisteistä glukuronidaation kautta metaboloituvat muun muassa bilirubiini, tyroksiini, ja steroidihormonit. Lääkeaineita, jotka metaboloituvat tämän reitin kautta ovat muun muassa opiodit, propofoli, ketoprofeeni, naprokseeni, oksatsepaami ja monet antihistamiinit.[2][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hannu Raunio: 5. Vierasainemetabolia (s.884) Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 05.02.2012.
  2. a b c d N-Glucuronidation of Drugs and other Xenobiotics Helsingin Yliopisto. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  3. a b c Corina Ionescu, Mino R. Caira: Drug metabolism, s. 132-136. Springer, 2005. ISBN 978-1402041419. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 05.02.2012). (englanniksi)
  4. a b c Satdarshan P. S. Monga: Molecular Pathology of Liver Diseases, s. 152. Springer, 2010. ISBN 978-1-4419-7106-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 05.02.2012). (englanniksi)
  5. a b c Michael Coleman: Human Drug Metabolism, s. 126-132. John Wiley and Sons, 2010. ISBN 978-0-470-68934-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 05.02.2012). (englanniksi)
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.