François Duvalier

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
François Duvalier
1963haiti duvalier.jpg
François Duvalier (istumassa oikealla) vuonna 1963
Haitin 40. presidentti
22. lokakuuta 195721. huhtikuuta 1971
Edeltäjä Antonio Thrasybule Kébreau
Seuraaja Jean-Claude Duvalier
Tiedot
Syntynyt 14. huhtikuuta 1907
Port-au-Prince, Haiti
Kuollut 21. huhtikuuta 1971 (64 vuotta)
Port-au-Prince, Haiti
Puolue Kansallisen yhtenäisyyden puolue
Puoliso Simone Duvalier (aviol. 1937-1997)
Ammatti lääkäri
Uskonto voodoo, (erotettu roomalaiskatolilainen )
Arvonimet lääketieteen tohtori

François Duvalier (Papa Doc) (14. huhtikuuta 190721. huhtikuuta 1971[1]) oli Haitin presidentti vuodesta 1957[2] ja myöhemmin elinikäinen presidentti (diktaattori) vuodesta 1964.

Ennen hänen valtakautensa alkua ja osittain sen aikanakin Haitissa piti valtaa ns. mulattieliitti eli siirtomaakautena syntyneiden ranskalaisten kartanonherrojen ja mustien sisäorjien jälkeläisistä muodostunut mittava vähemmistö. Korkeamman yleissivistyksensä avulla se oli saanut vallan. Eliitin väitetään sortaneen häikäilemättä kansan enemmistöä, joka oli pääasiassa mustien maatyöläisorjien jälkeläisiä. Tämän eliitin valtakauden aikana korruptio pääsi pureutumaan syvälle Haitin yhteiskuntaan.

Duvalier oli maaorjasukua ja täysin musta, mutta tarmollaan hän oli onnistunut pääsemään Ranskaan opiskelemaan lääkäriksi,[2] ja suorittikin lääketieteen tohtorin arvon parhailla arvosanoilla. Hänen väitöskirjansa käsitteli trooppisia tauteja, eritoten Haitin kansallisvitsausta, keltakuumetta.

Kun hän palasi kotiin, hän saavutti nopeasti mainetta köyhän enemmistön hyväntekijänä ja sen avulla hän kohosikin nopeasti politiikassa - lopulta aina presidentiksi asti. Sinne asti päästyään hän mursi mulattieliitin vallan kovin kourin ja toi tietyn asteisen tasa-arvon lyhyeksi ajaksi. Mutta koska eliitti ei suostunut tunnustamaan tappiotaan, Duvalier suistui nopeasti terrorin käyttöön.[2] Tästä alkoikin hirmuvallan aikakausi.

Duvalier'n hallituskautta sävytti korruptio, ja hän pysyi vallassa yksityisarmeijoiden avulla. Noin 30 000 ihmistä surmattiin poliittisista syistä. Yhdysvallat ei puuttunut tilanteeseen, koska katsoi Duvalier'n suojaavan Haitia Kuuban kaltaiselta kommunistiselta vallankumoukselta. Duvalier käytti voodoota eräänä aseenaan pysyäkseen vallassa: hän laillisti pelätytyt voodoo-noitatohtorit. Koko hänen valtakautensa ajan nämä saivat ilmoittaa julkisesti toiminnastaan, muun muassa Port-au-Princen puhelinluettelon keltaisilla sivuilla.

Duvalier'n aseeksi ja terrorin symboliksi muodostui hänen osin rikollisista kokoamansa, mielellään naamioituna ja aina aseistettuna esiintynyt terrorijoukko Tonton Macoutes, jonka kreoliranskankielinen nimi merkitsee suomeksi Möröt, kirjaimellisesti Säkkisedät.

Duvalier'n kuoltua häntä seurasi vallassa hänen poikansa Jean-Claude Duvalier. Vuonna 1986, 15 vuotta kuolemansa jälkeen, hänen ruumiinsa kaivettiin ylös ja sille suoritettiin niin sanottu kuolemanjälkeinen teloitus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. François Duvalier
  2. a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 41. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.