Kuolemanjälkeinen teloitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kuolemanjälkeinen teloitus on rituaali, jossa jo kuollut ihminen "teloitetaan". Tavallisesti menetelmänä on ollut silpominen tai polttaminen.

Menetelmää on käytetty vihattuihin henkilöihin, jotka on haluttu häpäistä heidän kuoltuaan. Tällaisiin kuuluivat paavi Formosus 800-luvulla, Englannin lordiprotektori Oliver Cromwell vuonna 1661[1], kenraali Lavr Kornilov vuonna 1918 ja Haitin diktaattori François Duvalier vuonna 1986.

Osa menetelmän pelkovaikutuksesta on liittynyt uskoon siitä, että väärin haudatut, erityisesti silvotut, ruumiit eivät kokisi ylösnousemusta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieteen kuvalehti Historia 6/2013, s. 11
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.