Jean-Claude Duvalier
Wikipedia
Jean-Claude Duvalier (s. 3. heinäkuuta 1951) oli Haitin presidentti ja diktaattori 1971–1986. Hän seurasi virassa isäänsä François Duvalieria. Isä ja poika saivat kansan suussa lempinimet Papa Doc ja Bebe Doc.
Jean-Claude Duvalier nousi valtaan vain 19-vuotiaana ja oli maailman nuorin presidentti. Poika aloittikin hyvin: ensimmäiseksi hän karkotti maasta isänsä tärkeimmän lakeijan Gaston Jumellen ja sulki tämän ylläpitämän pahamaineisen Hemo Caribbean -yhtiön, joka oli nimellistä noin euron kertakorvausta vastaan vuodattanut Haitin köyhää kansaa sananmukaisesti kuiviin: yhtiö järjesti joukkoverenluovutuksia joiden tuottama veri ja veriplasma myytiin huikealla voitolla ulkomaille - yhtään varmistamatta veren turvallisuutta. Tämän veren epäillään vahvasti aiheuttaneen suuren joukon ns. viattomia HIV-uhreja: verensiirtopotilaita, jotka saivat tartunnan.
Pahamaineisen yhtiön lakkauttamisen herättämän hyväksynnän turvin Bebe Doc teki seuraavan siirtonsa: hänen isänsä perustaman ja valtansa tukena käyttämän terrorikopla Tonton Macoutesin (Kreoliransk. Peikko tai Mörkö) pahimmat pukarit saivat lähteä pakkotyöhön, ja lopuista tehtiin miliisijärjestö, joka sittemmin komennettiin pääasiassa julkisiin rakennustöihin ja lopulta lakkautui kaikessa hiljaisuudessa. Virallinen poliisi ja armeijakin sai kokea monia puhdistuksia.
Kaikesta huolimatta mätä oli liian syvällä; korruptio jylläsi maassa aivan kuten isän valtakaudellakin. 1986 Bebe Doc pakotettiin luopumaan vallasta. Hän lähti Ranskaan mukanaan riittävästi varoja ylelliseen elämään.
Kun Jean-Bertrand Aristide ilmoitti luopuvansa vallasta 2004, Bebe Doc ilmoitti asettautuvansa ehdolle vuoden 2005 vaaleissa.
