Ahaltekhevonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Ahaltekhevonen
Garant.jpg
Tyyppi: itämainen täysiverinen
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa: Keski-Aasia, Kaukasia
Polveutuminen: turkmeenihevonen ja sen esimuodot
Rodun syntyaika: hyvin vanha
Muita nimityksiä: ahaltekenhevonen, ahaltekinhevonen, ahaltek, ahalteke, akhal-teke
Esiintyminen ja käyttö
Käyttötarkoitus: ratsu
Globaali esiintyminen: noin 3 500 yksilöä
Merkitys Suomessa: marginaalinen
Ominaisuudet
Korkeus: noin 147–165 cm
Värit: kaikki perusvärit, kimo, voikkovärit; usein metallinhohtoinen

Ahaltekhevonen tai ahaltekinhevonen[1] tai ahaltekin hevonen[2], lyhyemmin ahalteke[3] tai ahaltek[4] on itämainen[5] täysiverihevosrotu[5], joka on kehittynyt Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa.[5] Venäjän valloitettua suurimman osan kyseisistä maa-alueista 1800-luvun loppuun mennessä, se nimesi suosimansa alueella kasvatetun turkmeenihevostyypin ahaltekeksi erään turkmeeninhevosia kasvattaneen heimon mukaan, vaikka kantakirjaan otettiin useiden eri turkmeeniheimojen hevosia.[5]

Ahaltekhevosen perinteinen Venäjällä käytetty turkmeeninkielestä juontuva kutsumanimi "argamak" merkitsee puhdasveristä turkmeeninhevosta. Turkmeeninhevosta pidetään eräänä maailman vanhimmista hevosroduista.[5] Ahaltekejen suljetusta kantakirjasta vastaa venäläinen valtiollinen hevosjalostusorganisaatio VNIIK.[6]

Johtuen venäjän kielen kirjoitustavoista ja kyrillisistä kirjaimista rodun nimen länsimainen luentatapa voi vaihdella paljonkin, mikä hankaloittaa tiedon hakua rodusta. Englanninkielisillä alueilla käytetään yleisesti muotoa Akhal-Teke[7][8][9][10][11], saksankielisillä Achal-Tekkiner[12] ja ruotsinkielinen nimi on Achaltekeer[13].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahaltekhevosen kaltaisia hevosia kasvatettiin Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa jo huomattavan pitkään ennen ajanlaskun alkua. Kevyt, mutta kookas ratsuhevosrotu kehittyi alueen nomadiheimojen ylivertaiseksi ratsuksi, joka oli hyvin haluttu kaikkialla maailmassa. Ahalteket ovat näistä muodostettu suljettu kantakirja.

Valtaapitävien kulttuurien ja kansojen vaihtuessa alueella hevosten nimitys on vaihdellut. Viimeisin alueen hevosista käytetty nimitys on turkmeeninhevonen. Esimerkiksi ennen ajanlaskun alkua hallinneet parthialaiset olivat kuuluisia näistä kultaisista hevosistaan. Parthialaisten pääkaupungin Nisan jäänteet sijaitsevat aivan Turkmenistanin pääkaupungin Ashkabadin kupeessa.

Tukrmeeninhevoset olivat kunkin perheen ja heimon ylpeys, mistä kielivät vanhat turkmeenisanonnat kuten kun heräät aamulla, tervehdi ensin isääsi, sitten hevostasi. Hevosten alkuperä tunnettiin tarkoin ja hevosten jalostusta voisi kuvailla sananparrella, jota vieläkin käytetään Venäjällä, vapaasti suomennettuna: hevosen täytyy olla puhdasrotuinen ja ratsastuskisojen voittaja, vaikka alun perin menestystä mitattiin erilaisten kilpailuiden lisäksi etenkin myös kamppailussa elämästä ja kuolemasta.

Venäjä viimeiset valloitukset tapahtuivat 1800-luvun lopussa, kun se otti hallintaansa Keski-Aasian maat. Vaikka Venäjällä oli perinteisesti arvostettu alueen hevosia, taivaallisia argamakeja, se kohdisti voimatoimet hevoskantaan, joka oli mahdollistanut väestön tehokkaan vastarinnan.

Perinteinen kasvatus ahaltekejen syntysijoilla ja edelleenkin jäljellä olevien muiden turkmeeninhevosten osalta, esim. Iranin puolella, tapahtuu yksityisten kasvattajien toimesta ilman varsinaista kantakirjaa, vaikka hevosten alkuperä tunnetaan melko tarkasti ja hevosten jalostuslinjojen suhteen ollaan varsin tarkkoja.

Venäjän valloittamalla alueella tilanne alkoi nopeasti muuttumaan, turkmeenihevoskantaa tutkittiin tiiviisti jo 1800-luvulta asti. Ensimmäinen N. A. Kuropatkinin toimesta yksityisesti aloittanut ahaltek-siittola Zakaspiiski perustettiin vuonna 1897 ja se kansallistettiin vuonna 1912 Tsaari Nikolai II päätöksellä. Siittola pyrki hankkimaan parhaita alueen hevosia ja kirjasi niiden polveutumisen.

Venäjän 1917 vallankumousten jälkeen 1922 muodostetussa Neuvostoliitossa hevoskasvatus alkoi siirtymään valtionsiittoloihin päättäen vuosikymmenten mittaan lopulta lähes kokonaan aiemman yksityiseen kasvatukseen perustuneen hevosjalostuksen alueella.

K.I. Gorelov, G.S. Neelov ja A. M. Bogševskij tekemä 1926-1928 tutkimusretki oli tärkeimpiä selvityksiä, joiden pohjalta alusta asti suljettuna toiminut varsinainen ahaltekkantakirja aloitti toimintansa 1931. Ensimmäisen kerran kantakirja julkaistiin kirjallisessa muodossa vuonna 1941.

K. I. Gorelov perusti ensimmäisen Turkmenistanin ulkopuolisen siittolan Lugovskoin Kazakhstaniin. Myöhemmin siittoloita perustettiin muuallekin Neuvostoliittoon mm. Dagestanin ja Venäjän alueelle. 2000-luvulle tultaessa tunnettuja ahalteksiittoloita oli jo niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa.

Neuvostoliitossa alkoivat 1930-luvulle tullessa hevosjalostuskokeilut, joissa ahaltekhevoseen risteytettiin englannin täysiveristä. Rodun puhtaana säilymisen puolesta huolestuneet ratsastivat sekalaisella hevosjoukolla 1935 Turkmenistanin Ashkabadista Moskovaan 4 800 km:n matkan 84 päivässä vaativan matkan yli 300 km vedettömine aavikkoylityksineen todistaen käytännössä puhdasrotuisten ahaltekhevosten suorituskyvyn paremmuuden. Ratsastus kiinnitti huomion rodun tukalaan asemaan ja vakuutti päättäjät kantakirjan tärkeydestä, minkä ansiosta risteytyskokeiluista luovuttiin.

Vaikka ympäröivissä maissa kuten Iranissa on vielä jäljellä turkmeenihevosia, niin ahaltekhevosten kantakirja on ainoa siitä todistetusti olemassa oleva, suljettu ja tieteellisesti ja systemaattisesti hallinnoitu kantakirja. Suljettu kantakirja tarkoittaa sitä, että vain puhdasveriset yksilöt hyväksytään kantakirjaan. Vaikka alkuperäiseen ahaltekhevosten kantakirjaan on otettu joitain hevosia, joilla on suvussaan englannin täysiveristä, niin näitä on sittemmin myös poistettu kantakirjasta (siirretty ahaltekristeytysten kirjaan, josta ei oteta hevosia pääkantakirjaan) ja nykyisin englannintäysiverisen osuus ahaltekhevosessa on enimmilläänkin yksittäisen prosentin luokkaa.

Neuvostoliitossa maatalouden ja liikenteen koneistumisen myötä 1950-luvulla hevosten asema heikkeni ja ahaltekejäkin teurastettiin suurin määrin lihanjalostussuunnitelmien toteuttamiseksi. Jälleen erityisesti yksittäisten aktiivisten kasvattajien kuten ensin Terskin siittolassa ja sittemmin Dagestan-siittolassa toimineen Vladimir Shamborantin ansiosta rodun kasvatus jatkui. Ahaltekejen menestyminen kilparatsastuksessa vahvisti rodun asemaa, mutta 1970-luvulla tultaessa jäljellä oli silti enää vain kolmisen sataa hevosta. Vuonna 1973 kantakirja siirtyi Turkmenistanista valtiolliselle hevosjalostusorganisaatiolle VNIIKille ja hevosten alkuperää alettiin testata systemaattisesti verikokeilla. Neuvostovaltioiden itsenäistymistä 1990-luvulla seuranneen taloudellisen sekaannuksen myötä monet valtionsiittolat ajautuivat taloudelliseen ahdinkoon ja hevoskasvatuksessa tapahtui uusi romahdus. Tässä vaiheessa ahaltekejä oli kuitenkin alettu kasvattamaan myös muualla maailmassa kuten Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Ahaltekhevosen suljetussa kantakirjassa on nykyään noin 3 500 hevosta, joiden alkuperä varmistetaan muun muassa rutiininomaisesti ISAG-sertifioiduin dna-kokein. Rotu on hajaantunut ympäri maailmaa. Eniten ahaltekhevosia on entisen Neuvostoliiton alueella, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Lisäksi kantakirjaamattomia ja dna-tutkimattomia hevosia on Turkmenistanissa noin 3 000 ja jonkin verran myös muissa Keski-Aasian maissa kuten Iranissa.

Ahaltekhevosen perimää on tutkittu ja hevosten vähäinen lukumäärä ei ole vaikuttanut sen perimän monimuotoisuuteen[14], vaikka rodun yhtenäisyys näkyy esimerkiksi kesyhevosten polveutumista koskevissa dna-tutkimuksissa ja lihassolututkimusten yhdenmukaisuutena.

Turkmenistanin hevoset poistuvat ahaltekkantakirjasta 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 itsenäistynyt Turkmenistan on valinnut ahaltekhevosen maan kansallistunnukseksi.[15][16][17] Vielä 2000-luvun taitteessa ahaltekkantakirjaan aktiivisesti osallistumaan pyrkinyt Turkmenistan[18] ei ole kuitenkaan 1990-luvulta alkaen[19] kantakirjannut hevosiaan, joten maan hevoskanta ei ole enää suurimmalta osaltaan ahaltekejä. Turkmenistanissa elää todennäköisesti edelleen hevosia, jotka on aikanaan kantakirjattu ahaltekkantakirjaan ja osa maan uudemmastakin kasvatuksesta olisi luultavasti hyväksyttävissä siihen,lähde? mutta kantakirjausta ei voida tehdä ilman hevosten perimän luotettavaa testaamista. Mahdollisesti tilanteesta tulee pysyvä, sillä ajan ja hevossukupolvien kuluessa hevosten polveutumista ei pystytä enää riittävän luotettavasti todentamaan.

Vaikka rodun puhtaana säilyttämiseksi organisoitu 1935 ratsastus lähti liikkeelle Turkmenistanista, maan julkinen asenne on kääntynyt jokseenkin päinvastaiseksi tällä vuosikymmenellä. Esimerkiksi Turkmenistanin Yhdysvaltain lähetystön maata esittelevät sivut [20] mainitsevat kuuluisana ahaltekenä toisen suljetun kantakirjan edustajan eli englannintäysiverisen l'Arc de Triomphe-laukkakisan voittajan "Dancing Brave"[21]-hevosen.
Vaikka nyky-Turkmenistanin sisällä on ristiriitaisia näkemyksiä siitä, onko hyväksyttävää jalostaa hevosia venäläisten hallinnoimaan ahaltekkantakirjaan tai ahaltekhevosesta nopeampaa lisäämällä siihen englannintäysiveristä, niin epäselvä tilanne on kuitenkin johtanut siihen, että hevoset ovat jääneet kantakirjan ulkopuolelle.

Turmenistan on vuodesta 2010 kestinnyt kutsuvieraina eri puolilta maailmaa saapuneita aktiivisia ahaltekharrastajia ja -kasvattajia sekä erilaisten järjestöjen edustajia yrityksenään perustaa rodun Turkmenistan-johtoinen kv-katto-organisaatio ja vakuuttaa ulkomaalaiset turkmenistanilaisten oikeudesta kantakirjaan.[22][23]

Vaikka maassa ollaan aina arvosteltu Venäjän ja Neuvostoliiton hallintaa rotuun sen nimeä myöten, vielä 2010-luvun alussa Turkmenistan kampanjoi erityisen voimakkaasti pitäen rotua omanaan [24]. Esimerkiksi vuonna 2011 kansainvälisessä lehdistössä levisi yleisesti tieto ahaltekejen kauneuskilpailusta, "joka edistää taivaallisen kilpahevosen kunniaa maailmalla"[25]. Viime aikoina Turkmenistan on kuitenkin käyttänyt hevosistaan korostetummin termiä turkmeeninhevonen.[26]

Näennäisestä avoimuudestaan huolimatta maa on melko eristäytynyt ja pyrkii myös kontrolloimaan tiedonvälitystä.[27][28][29]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahalteket ovat itämaisista hevosista keskimäärin kookkaimpia ja nopeimpia. Nykyaikaisiin WBFSH-kantakirjojen puoliverisiin verrattuna ne ovat kuitenkin enemmänkin pienehköjä yleisratsuja kuin mihinkään yksittäiseen kilparatsastuksen lajiin nimenomaisesti jalostettuja.

Kansainvälisen ahaltekehevoskasvatusjärjestö MAAK:in kantakirjan tavoittelema rodun ihannerakenne on seuraavanlainen: pää kevytmuotoinen, pitkänomainen ja kuiva, jossa leveä mutta siro leuka; profiili suora tai otsasta kyömy. Silmät kookkaat ja vinoon asentuneet, korvat sirot, liikkuvat ja korkealle asettuneet; sirot huulet ja sieraimet; niska pitkä ja leveä. Pään tulee kiinnittyä kaulaan terävässä kulmassa.[30]

Kaulan tulee olla korkealle asettunut, pitkä, taipuisa, muodoltaan suora tai joutsenkaula, poikkileikkaukseltaan pyöreä. Säkä kookas ja lihaksikas. Lavat pitkät, hyvin kulmautuneet ja lihaksikkaat. Olkavarsi normaaliasentoinen ja lihaksikas. Rinnan tulee olla syvä, lapojen takaa levenevä, muodoltaan ovaalimainen. Irtonaiset kylkiluut pitkät. Selkä ja lanne tasaiset, suhteellisen leveät; hienoinen liikapituus hyväksytään. Takaosa normaalissa kulmassa, joskus hieman laskeva, pitkä ja leveä, lihakset vahvat ja kiinnittyvät pitkälle sääreen. Hännän tulee kiinnittyä alas ja syvälle ja voi olla tyvestään melkein jouheton.[30]

Jalkojen tulee olla hoikat ja pitkät hyvin kehittynein nivelin ja lujin selkeästi erottuvin jäntein, kavioiden pienet ja vankat. Vuohiskarvojen tulee olla lyhyet tai hieman pitkät. Lihasten tulee olla tiiviit ja matalat. Liikkeiden tulee olla laajat, voimakkaat, notkeat ja elastiset, sekä ratsastajalle miellyttävät kaikissa askellajeissa; hypyn tulee olla notkea, laadukas ja matalakaarinen.[30]

MAAK:in kantakirjaussäännöt rohkaisevat jalostamaan kookkaampia yksilöitä: vähimmäistavoitemitat oriille ovat säkäkorkeus 164&nbap;cm, selän pituus 166 cm, rinnanympärys 182 cm ja säärenympärys 21,5 cm, tammoille hieman pienemmät. Näiden mittojen mukaan määräytyvistä pisteistä voidaan tehdä vähennys, jos selän pituus on säkäkorkeuteen nähden liian lyhyt tai pitkä.[30]

Ahaltekenhevosen karvapeite on ohut ja sileä, jouhet harvat. Otsajouhet puuttuvat täysin tai melkein täysin.[30] Rodussa esiintyy runsaasti erilaisia värityksiä, yleisimmät ovat ruunikko, ruunihallakko, musta ja rautias. Kimoja ja voikkovärityksiä esiintyy. Karvan laatu antaa väriin usein metallisen kiillon.[31]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahaltekhevosia on perinteisesti käytetty ratsuina. Ne ovat monipuolisia ratsuja ja toimivat niin matka-, este-, kenttä- ja kouluratsastuksessa. Ahaltekhevonen ja sen edeltäjät kuten turkmeenihevonen ovat myös vaikuttaneet monen hevosrodun kehitykseen.

Eräs kansainvälisesti menestynyt ahaltekhevonen on maailman menestyneimpiin kouluratsuihin kuuluva ori 668 Absent, joka ratsastajanaan Segei Filatov voitti Rooman vuoden 1960 olympialaisissa kouluratsastuksessa henkilökohtaista kultaa, Tokion vuoden 1964 olympialaisissa pronssia sekä Meksikon vuoden 1968 olympialaisissa joukkuepronssia ja henkilökohtaisen kisan neljänen sijan uutena ratsastajanaan Ivan Kalita. Absent oli myös hyvä hyppääjä ja ylitti ratsastettuna korkeimmillaan 186-senttisen esteen.

Absentin isä 26 Arab saapui 1935 Moskovaan osallistuessaan 84 päivää kestäneeseen 4 800 km vaellukseen, jonka ansiosta luovuttiin ristetyskokeiluista, joissa häviämisuhan alla ollutta ahaltekhevosta risteytettiin etenkin englannin täysiveriseen. Arab voitti sittemmin useita Neuvostoliiton estemestaruuksia ja saavutti 16-vuotiaana puissancessa Neuvostoliiton korkeusennätyksen 219 cm.

Muita Neuvostoliitossa kuuluisia ahaltek-rotuisia estehevosia olivat esimerkiksi Arabin korkeusennätyksen myöhemmin tuloksella 225 cm rikkonut, useamman esteratsastusmestaruuden voittanut Poligon ja aikanaan Neuvostoliiton pituusennätyksen 878 cm hypännyt Perepel.

Matkaratsastuksessa Ashkabad-Moskova -vaelluksen osanottajien lisäksi kuuluisa on esimerkiksi Neuvostoliitossa 500 km kilpailun vuonna 1945 voittanut ori Tarlan. Etenkin Euroopassa ja Yhdysvalloissa ahaltekhevosia näkyy enenevässä määrin matkaratsuina ja ne ovat kisanneet 120-160 km tasolla ja esim. vaativassa perinteisessä Tevis-matkaratsastuskisassa. Ahaltekenhevosia on viety 2000-luvulla Uruguayhin juuri matkaratsastustarkoitukseen.

Monipuolisina ratsuina ahalteket soveltuvat hyvin kenttäratsastukseen. Yhdysvaltoihin ensimmäisten rotunsa edustajien joukossa saapuneen Senetir-oriin puhdasrotuiset jälkeläiset kuten Sengar ratsastajanaan Craig Thompson vuonna 1996 ja Kandar ratsastajanaan Karen Yates vuonna 2000 kvalifioituivat kenttäratsastuksessa olympialaisiin.

Nuorten ahaltekhevosten suorituskykyä arvioidaan edelleenkin Venäjällä yleisesti laukkakisoissa, joissa ne ovat keskimäärin hitaampia kuin englannintäysiveriset ja nopeampia kuin arabianhevoset.

Englannin täysiverisen jalostuksessa itämaisilla hevosilla kuten turkmeeninhevosella oli aikanaan merkittävä osa. Asiaa on tutkittu paljon dna-tutkimuksin. Sen voi huomata asian myös katsomalla vanhoja englannintäysiverisiä esittäviä tauluja, jotka esittävät paitsi turkmeeninhevosen kaltaisia hevosia niin myös turkmeeniasuihin pukeutuneita turkmeenien näköisiä hevosten käsittelijöitä kuten kantaori Buerley Turkia esittävässä maalauksessa.

Tuolloin 1600-1700-luvullahan Euroopassa ei juurikaan erotettu itäisiä rotuja toisistaan, mikä oli selvää muun muassa Katariina Suuren Itävaltaan lahjoittaman turkmeenihevosen oriin Turkmen Atti tultua myytyä arabilaisena silloiseen Saksaan, jossa se vaikutti voimakkaasti trakehneninhevosen jalostukseen. Ensimmäinen Venäjän valtiollinen ahalteksiittola Zakapiiski myi 1910-luvulla oriin Djeiran trakehnersiitokseen. Myös neuvostoaikana ahaltekejä käytettiin itäisen trakehnerhaaran jalostuksessa.

Erityisen paljon ahaltekejä, tai niiden edeltäjiä turkmeeninhevosia, argamakeja on käytetty venäläisten ja neuvostoliittolaisten hevosrotujen jalostuksessa.

Julkisuuskuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahaltekhevosten jalostusta voi verrata muiden suljetun kantakirjan täysiverihevosrotujen kuten englannintäysiverisen tai arabianhevosen jalostukseen eli tärkeimpänä jalostusominaisuutena pidetään rotupuhtautta, minkäänlaisia risteytyksiä ei hyväksytä kantakirjaan. Suomessa tietämys ahaltekejen suljetusta kantakirjasta on ollut melko heikkoa, jos mittana pitää sitä, että Hippoksen rekistereihin on merkitty väärän rotuisia hevosia ahaltekeiksi ja tätä kautta tiedot ovat siirtyneet tunnettuihin kuvallisiin sukutietokantoihin.kenen mukaan? Internetistä löytyy yksi ahaltek-kantakirjan kanssa yhdenmukainen sukutietokanta, mutta pelkkä hevosen nimen ja suvun esiintyminen siinä ei vielä takaa hevosen alkuperää. Ahaltekenhevoskasvattajat ja -myyjät korostavat,lähde? että ahaltekhevosen tulee olla asianmukaisesti rekisteröity kantakirjaan, mikä edellyttää hevosen perimän tutkimista laboratoriokokein. Jos hevosen mukana tulee pelkkiä paperikopioita ja rotuyhdistykset tai tunnetut kasvattajat eivät tunnista hevosta, kyseessä on todennäköisimmin pelkkä huijausyritys sillä nimenomaan kantakirjaus toimii ainoana takeena hevosten alkuperästä.[32]

Turkmenistanilaiset hevoset ovat pysyneet kantakirjan ulkopuolella koko 2000-luvun, eivätkä ole mahdollisesti enää edes kantakirjattavissa, koska suljettu ahaltekkantakirja edellyttää hevosen perimän todistamista tieteellisen luotettavasti, eikä hyväksy risteytyksiä muihin rotuihin kuten englannintäysiveriseen, joihin turkmenistanilaisilla on nykyisin liberaali kanta.[33][34] Myös turkmenistanilaiset itse ovat alkaneet kutsua kansalliseläintään ahaltekeä vuonna 2013 perustamallaan valtiollisella internet-sivustolla selkeämmin turkmeeninhevoseksi.[35][36][37] Vielä 2011 maailman mediassa tehokkaasti uutisia "taivaallisten kilpahevosten ahaltekien kauneuskilpailusta", joiden kuvituksena käytettiin muiden maiden ahaltekejä sekä hevosia, joiden ahaltek-kantakirjasta ei ollut varmuutta.[38][39][40][41][42][43]

Kantakirjan rotumääritelmä ja kuvaus ovat huono käännös alkuperäisestä venäjänkielisestä määritelmästä, jonka alkuperäisille termeille ei edes ole suoraa aina suoraa vastinetta länsimaissa.

Erittäin vähälukuisilla roduilla kuten ahaltekeillä tietolähteiden laadulla on suuri merkitys Koko maailmassa on vain noin 3 500 ja Suomessa alle 10 ahaltekeä [44][45][46][47]. Tosin aivan kuten englannintäysiverisillä tai arabianhevosilla ahaltekejen jalostusoikeutta ei rajoiteta juurikaan muulla tavoin kuin edellyttämällä täysiverisyyttä ja mahdollisesti astutusmenetelmiä koskevilla säännöillä, joten jalostustulokset kaikissa näissä edellä mainituissa roduissa voivat vaihdella todella suuresti kasvattajakohtaisesti. Mikäli jonkun maan vähälukuinen kasvatus perustuu erityisesti tietyn hevosen jälkeläisiin, niin objektiivinen rodun yksilöiden välinen vertailu hankaloituu entisestään.[48]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tähkämö, S: Ahaltekinhevonen Hevosmaailma.net. 6.8.2006.
  2. http://heppa.hippos.fi/heppa/horse/HorseBasic.html
  3. Heavenly Akhalteke Horses 2013. Türkmen döwlet habarlar gullugy. (englanniksi)
  4. Sukuposti.net 2013.
  5. a b c d e International Encyclopedia of Horse Breeds, Bonnie L. Hendricks, Anthony A. Dent, (15.8.2007) ISBN 080613884X, ISBN 978-0806138848
  6. All-Russian Scientific Research Institute of Horse Breeding (VNIIK) International Association of Akhal-Teke Breeding (MAAK). (englanniksi)
  7. Akhal-Teke Association of America (englanniksi)
  8. Akhal Teke Horse Association asbl (englanniksi)
  9. http://www.australiantekes.com/ (englanniksi)
  10. Association Akhal-Téké France (ranskaksi)
  11. http://www.achalteke.cz/chovatelee.html
  12. Achal Tekkiner Züchter und Freunde e.V. (saksaksi)
  13. Svenska Achaltekeerföreningen (ruotsiksi)
  14. http://www.eaap.org/docs/Publications/eaap116%20-%20553687176K.pdf
  15. http://ahalteke.gov.tm/
  16. http://ahalteke.gov.tm/downloads/ahalteke_magazine_1.pdf
  17. https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/tx.html
  18. http://www.maakcenter.org/ENG/maak.html
  19. http://www.maakcenter.org/ENG/announce.html
  20. http://turkmenistanembassy.org/the-akhalteke-horse-of-turkmenistan/
  21. http://www.sporthorse-data.com/d?z=0pRYzi&d=dancing+brave&x=0&y=0
  22. http://ahalteke.gov.tm/index.php/news/89-ashgabad-is-inviting-to-visit-the-international-equestrian-exhibition
  23. http://horsetalk.co.nz/2012/04/26/nation-gears-up-for-national-horse-day/#axzz2c8V33Yxz
  24. http://ahalteke.gov.tm/
  25. Maailman ihmisiä, Turkmenistan perusti hevosten kauneuskilpailun, Helsingin Sanomat 8.2.2011 sivu B3
  26. http://ahalteke.gov.tm/index.php/news/89-ashgabad-is-inviting-to-visit-the-international-equestrian-exhibition
  27. http://www.huffingtonpost.com/2013/05/01/gurbanguly-berdymukhamedov-turkmenistan-president-falls-off-horse-video_n_3191625.html
  28. http://news.nationalpost.com/2013/05/01/turkmenistan-state-media-censors-presidents/
  29. https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/tx.html
  30. a b c d e Grading Rules for Purebred Akhal-Teke Horses 30.5.2001. International Association of Akhal-Teke Breeding (MAAK). Viitattu 18.8.2013. (englanniksi)
  31. Standard of Akhal-Teke Breed 30.5.2001. International Association of Akhal-Teke Breeding (MAAK). Viitattu 18.8.2013. (englanniksi)
  32. http://www.golden-horses.net/buying.htm
  33. http://turkmenistanembassy.org/the-akhalteke-horse-of-turkmenistan/
  34. http://www.maakcenter.org/ENG/sbreg.html
  35. https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/tx.html
  36. http://www.turkmenistan.ru/en/articles/17135.html
  37. http://ahalteke.gov.tm/
  38. http://www.bbc.co.uk/news/world-asia-pacific-12387847
  39. Maailman ihmisiä, Turkmenistan perusti hevosten kauneuskilpailun, Helsingin Sanomat 8.2.2011 sivu B 3
  40. http://en.trend.az/news/politics/1865950.html
  41. http://www.heraldsun.com.au/ipad/horse-claims-beauty-contest-crown/story-fn6s850w-1226044271513
  42. http://en.ca-news.org/news:523018/
  43. http://www.horsedeals.com.au/index.php?p=event&e=13597-Turkmen-President-Hosts-Horse-Beauty-Contest
  44. http://www.shael-teke.ru/en/publications/30
  45. http://www.maakcenter.org/ENG/announce.html
  46. http://heppa.hippos.fi/heppa/horse/HorseBasic.html
  47. http://109.94.178.63/horses/
  48. http://www.akhalteke.it/Home.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]