F-15 Eagle

Wikipedia

F-15 Eagle
Kuvaus
Lentokonetyyppi	Hävittäjä
Miehistö	1 (mallit A ja C); 2 (mallit B, D ja E)
Ensilento	27. heinäkuuta 1972
Palveluskäyttöön	9. tammikuuta 1976
Valmistaja	Boeing
Mitat (F-15C)
Pituus		19,44 m
Kärkiväli		13,0 m
Korkeus		5,6 m
Siipipinta-ala		56,2 m²
Paino (F-15C)
Tyhjäpaino		12 700 kg
Lastattuna		20 200 kg
Suurin lentoonlähtöpaino		30 845 kg
Voimanlähde (F-15C)
Moottori		2 × Pratt & Whitney F-100-220 (jälkipolttava ohivirtaussuihkumoottori)
Työntövoima per moottori (ilman jälkipoltinta)		77,62 kN
Työntövoima per moottori (jälkipolttimella)		111,2 kN
Suorituskyky (F-15C)
Huippunopeus		3 018 km/h (2,5+ Mach)
Toimintasäde		1 270 km
Siirtomatka		5 600 km (lisäpolttoainesäiliöillä)
Lakikorkeus		20 000 m
Nousunopeus		>254 m/min
Aseistus (F-15C)
Tykit	1 × 20 mm M61A1 Vulcan (konetykki)
Pommit	? × B61 (ydinpommi)  ? × B83 (ydinpommi)  ? × GBU-15 (täsmäpommi)  ? × GBU-28 (täsmäpommi)
Ohjukset	4 × AIM-7F/M Sparrow (ilmasta-ilmaan-ohjus) 4 × AIM-9 Sidewinder (ilmasta-ilmaan-ohjus) 8 × AIM-120 AMRAAM (ilmasta-ilmaan-ohjus)

McDonnell Douglas F-15 Eagle on nykyisin Boeingin valmistama neljännen sukupolven yhdysvaltalainen suihkuhävittäjä, joka lensi ensilentonsa 27. heinäkuuta 1972 ja otettiin palvelukäyttöön 9. tammikuuta 1976. Konetyyppi on tällä hetkellä palvelukäytössä Yhdysvaltain, Israelin, Japanin ja Saudi-Arabian ilmavoimissa.

Sisällysluettelo 1 Yleistietoa 1.1 Asejärjestelmät 1.2 Mallit 2 Historia 2.1 Suunnittelu 2.2 Taistelukäytössä 3 Lähteet 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Yleistietoa

F-15 Eagle on yksipaikkainen ja kaksimoottorinen suihkuhävittäjä. Se on suunniteltu ilmaherruuden saavuttamiseen ja sen ylläpitämiseen, minkä takia siitä on tehty lento-ominaisuuksiltaan mahdollisimman tehokas. Erittäin nopea ja ketterä F-15 Eagle on ollut Yhdysvaltain ilmavoimien ensisijainen ilmaherruushävittäjä jo kolmen vuosikymmenen ajan.

F-15 Eaglen tärkeimmät ominaisuudet ovat sen käsiteltävyys, kiihtyvyys, toimintasäde, aseet ja avioniikka. Konetyypin erinomainen käsiteltävyys ja kiihtyvyys on saavutettu suihkumoottoreiden korkealla teho-paino-suhteella ja alhaisella siipikuormituksella.^[1] Hävittäjän painon ja sen siipipinta-alan välisen suhteen muodostaman siipikuormituksen alhaisuus on tärkeä tekijä hallittavuudessa ja se yhdistettynä korkeaan teho-paino-suhteeseen mahdollistaa lentokoneen kääntymisen tiukasti menettämättä liikaa lentonopeutta. Suunnitteluajankohdalleen tyypillisesti hävittäjässä käytetään jälkipolttoa työntövoiman hetkelliseen lisäämiseen. F-15 Eagle oli myös ensimmäinen Yhdysvaltain ilmavoimien lentokone, jossa moottorien työntövoima ylitti lentoonlähtöpainon.^[1]

Konetyypin avioniikkajärjestelmään kuuluvat heijastusnäytön ja tutkan ohella myös inertiasuunnistuksen, UHF-kommunikoinnin, taktiseen suunnistuksen ja ILS-mittarilaskeutumisen mahdollistavat järjestelmät. F-15 Eaglessä on myös niin sanottu omatunnuslaite ja elektoninen omasuojalaitteisto. Koneen toimintasäteen mahdollistavat siipien alle asennetut suurikokoiset polttoainesäiliöt, jotka on suunniteltu kestämään useiden g-voimien kiihdytystä.

F-15 Eagle on varustettu kahdella Pratt & Whitney F100 -mallin jälkipolttavalla ohivirtaussuihkumoottorilla, joiden ansiosta koneen huippunopeus on 3 018 kilometriä tunnissa. F100 kuuluu Yhdysvaltain ilmavoimien voimakkaimpiin suihkumoottoreihin, ja se on F-15 Eaglen ohella käytössä myös F-14 Tomcatissä, F-16 Fighting Falconissa, F-22 Raptorissa ja F-35 Lightning II:ssa.

[muokkaa] Asejärjestelmät

F-15 Eaglessä on automatisoitu asejärjestelmä, jota tukemaan on kehitetty Raytheonin valmistama AN/APG-63-tutka, jota ei enää valmisteta ja on F-15 Eaglen uudemmissa malleissa korvattu kehittyneemmällä AN/APG-70:llä. Kaikissa sääolosuhteissa toimintakykyiseksi suunniteltu APG-63 kykenee havaitsemaan enintään noin 110–160 kilometrin päässä liikkuvan kohteen. Tutka on myös suunniteltu siten, että taistelutilanteessa lentäjä pystyy samanaikaisesti tähtäämään useisiin viholliskohteisiin.^[2] Tutka on yhdistetty hävittäjän asejärjestelmän toimintoihin, joten lentäjä voi hyödyntää tutkaa avustamaan laukaisemiensa tutkahakeutuvien AIM-120 AMRAAM -ohjuksien osumista vihollisen lentokoneeseen. Tutkajärjestelmään kuuluvan omatunnuslaitteen ansiosta lentäjä ei voi ampua alas oman puolensa lentokoneita.

F-15 Eaglen rungon alaosa voidaan aseistaa AIM-7 Sparrow -tyypin keskikantaman ilmatorjuntaohjuksilla, vaikka niitä ollaan jo konetyypin ensisijaisessa aseistuksessa korvaamassa uudemmilla ja kehittyneemmillä AIM-120 AMRAAM -ilmasta-ilmaan-ohjuksilla. Rungon alapuolen ohella ohjuksia voidaan aseistaa myös siipien alapuolelle, jossa on tilaa AIM-9 Sidewindereille ja AIM-120 AMRAAM:lle. Hävittäjä voi kantaa samanaikaisesti neljää AIM-7F/M Sparrow - ja AIM-9 Sidewinder -ohjusta tai vaihtoehtoisesti kahdeksan AIM-120 AMRAAM -ohjusta.

Hävittäjän aseistukseen kuuluu ilmasta-ilmaan-ohjusten ohella myös oikeanpuoleisen siiven juurelle asennettu, gatling-tyyppinen 20 millin M61A1 Vulcan -konetykki. F-15 Eaglen perusmallia ei oltu tarkoitettu pommitusoperaatiota varten, mutta hävittäjän C- ja E-mallit voidaan aseistaa erilaisilla täsmäpommeilla tai B61- ja B83-ydinpommeilla.

[muokkaa] Mallit

F-15 Eaglestä on valmistettu useita eri versioita. Konetyypin perusmalli on F-15A, jonka pohjalta on kehitetty kaksipaikkaiset koulutuskonee F-15B ja F-15D sekä parannetulla avioniikalla varustettu F-15C. F-15C ja F-15D kykenivät kantamaan ensimmäisinä F-15 Eaglen malleina ulkoisia polttoainesäiliöitä, mutta toisaalta säiliöiden paino myös laski mallien lentoonlähtöpainoa. Yksipaikkainen F-15J ja kaksipaikkainen F-15DJ ovat Japanin ilmavoimien palvelukäytössä olevia malleja, joita Mitsubishi on valmistanut lisenssillä. Yhdysvaltain merivoimille suunnitellun F-15N Seaglen tarkoituksena oli korvata laivaston F-14 Tomcat -hävittäjät, mutta konetyyppi ei ikinä edennyt massatuotantoon.

Vuonna 1981 Yhdysvaltain ilmavoimat tilasi McDonnell Douglasilta uuden rynnäkkökoneen, jonka tarkoituksena oli korvata vanhentunut F-111 Aardvark. Suunnittelutyön tuloksena syntyi vuonna 1986 ensilentonsa lentänyt ja vuonna 1988 palvelukäyttöön otettu F-15E Strike Eagle, joka yhdistelee hävittäjän ja rynnäkkökoneen ominaisuuksia. Kaksipaikkainen ja tummahkolla naamiointimaalauksella värjätty F-15E Strike Eagle on lento-ominaisuuksiltaan monipuolisempi ja kehittyneemmällä avioniikalla varustettu kuin tavallinen F-15 Eagle, mutta se on myös hankintakustannuksiltaan noin 40 prosenttia kalliimpi kuin tavallisen F-15 Eaglen perusmalli. F-15E Strike Eaglen pohjalta myös valmistettu myyntiversiot F-15I Israelin, F-15K Korean tasavallan, F-15S Saudi-Arabian ja F-15SG Singaporen ilmavoimille.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Suunnittelu

Vuonna 1970 Neuvostoliiton ilmavoimien palvelukäyttöön otettiin MiG-25 Foxbat, joka oli suunniteltu torjumaan Yhdysvaltain ilmavoimien strategisia yliäänipommikoneita. Yhdysvaltain ilmavoimien silloisesta lentokonekalustosta vain F-4 Phantom II oli lento-ominaisuuksiltaan MiG-25:n kaltainen, joten Yhdysvallat päätti valmistaa uudenlaisen ilmaherruushävittäjän Neuvostoliiton hävittäjäkoneita vastaan. 23. joulukuuta 1969 Yhdysvaltain ilmavoimat päätti, että uuden konetyypin suunnittelija olisi McDonnell Douglas, vaikka myös Fairchild Aircraft ja North American Aviation olivat lähettäneet omien suunnittelijoidensa ehdotuksia ilmavoimien uudesta ilmaherruushävittäjästä.

F-15 Eaglen suunnittelu aloitettiin virallisesti 1. tammikuuta 1970, ja ensimmäinen valmistunut kone ilmestyi ilmavoimien kokoonpanohallista 26. heinäkuuta 1972 ja lensi ensilentonsa heti seuraavana päivänä. Päätös massatuotannon käynnistämisestä allekirjoitettiin 1. maaliskuuta 1973. Ensimmäinen valmistunut F-15 Eagle -laivue siirrettiin Luken lentotukikohtaan Arizonan osavaltiossa, jossa se saavutti täyden toimintakykynsä vuoden 1975 syyskuussa. Perusmalli F-15A:n jälkeen ilmavoimien palveluskäyttöön otettiin F-15B vuonna 1973, F-15C ja F-15D vuonna 1979 ja F-15E vuonna 1988.

1980-luvun edetessä F-15 Eaglen rinnalle suunniteltiin ja valmistettiin joukko muita kilpailevia ilmaherruushävittäjiä, kuten ranskalainen Dassault Mirage 2000, neuvostoliittolainen MiG-29 Fulcrum ja brittiläis-saksalais-italialainen Panavia Tornado.

[muokkaa] Taistelukäytössä

F-15 Eagle osallistui ensimmäisen kerran sotatoimiin vuosina 1979–1981 käydyissä Israelin ja Libanonin välisissä rajakiistoissa, joiden aikana israelilaishävittäjät ampuivat alas kolmetoista MiG-21 Fishbediä ja kaksi MiG-25 Foxbatia. Vuonna 1981 kuusi israelilaista F-15 Eaglea osallistui operaatio Operaan, joka oli Israelin ilmavoimien suorittama ilmaisku rakennusvaiheessa olleeseen Osirakin ydinvoimalaan Irakissa. Vuoden 1982 Libanonin sodassa Israelin ilmavoimat saavuttivat yhteensä 92 ilmavoittoa, joista suurimman osan tekivät juuri F-15 Eaglet.^[3] Hävittäjien kerrotaan ampuneen alas muiden muassa 40 Syyrian ilmavoimien suihkuhävittäjää ja yhden syyrialaisen Aérospatiale Gazelle -helikopterin.

Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 Eaglet osallistui sotatoimiin ensimmäistä kertaa vasta vuoden 1991 Persianlahden sodassa. Yhdysvaltalaiset F-15 Eaglet saavuttivat operaatio Aavikkomyrskyssä yhteensä 36^[4] ilmavoittoa, joihin lukeutui noin kaksikymmentä Irakin ilmavoimien neuvostovalmisteisia hävittäjiä, kuusi Dassault Mirage F1 -hävittäjää, yksi Pilatus PC-9 -harjoituskone, yksi Iljušin Il-76 -kuljetuskone ja kaksi Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria. Saudi-Arabian ilmavoimien F-15 Eaglet osallistuivat myös sotaan ja ampuivat alas kaksi irakilaista hävittäjää.^[5] Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 Eaglet ovat osallistuneet sotatoimiin myös vuoden 1999 Kosovon sodassa, vuoden 2001 sotaan Afganistanissa ja vuoden 2003 Irakin sodassa, joissa niitä käytettiin pääasiassa maamaalien pommitustehtävissä.

Virallisten tietojen mukaan F-15 Eagle on historiansa aikana saavuttanut 101 ilmavoittoa menettämättä yhtään konetta ilmataistelussa toisia hävittäjäkoneita vastaan.^[6] Yhdysvaltain ilmavoimien laatiman suunnitelman mukaan F-15 Eagle on palvelukäytössä vuoteen 2025 saakka, minkä jälkeen jäljellä olevat koneet poistetaan ilmavoimien lentokonekalustosta. Koneita päivitetään myös AN/APG-63(V)3 AESA-tutkalla, joka otetaan käyttöön F-15:ssa vuodesta 2009. F-15 Eaglen C/D-malleja täydentämään on jo otettu käyttöön kehittyneempi F-22 Raptor.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• F-15 Eagle Yhdysvaltain ilmavoimien virallisella kotisivustolla (englanniksi)