F-14 Tomcat
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Torjuntahävittäjä |
| Valmistaja | Grumman |
| Miehistö | 2 |
| Ensilento | 21 joulukuuta 1970 |
| Käyttöönottovuosi | 1974 |
|
|
|
| Pituus | 19.1 m |
| Leveys | Siivet levitettynä 19.55, takana 11.58 m |
| Korkeus | 4.88 m |
| Siipipinta-ala | 54.5 m² |
| Nopeus | 2845 km/h |
| Lentomatka | 927 km |
| Tyhjäpaino | 19,838 kg |
|
|
|
| Koneisto | 2× General Electric F110-GE-400 kaasuturbiinia |
| Teho | 13,810 lbf (61.4 kN) kumpikin, jälkipoltolla 27,800 lbf (124.7 kN) kumpikin |
|
|
|
| Aseistus | Tykki: 1x 20mm M61 Vulcan, 675 laukausta; Ohjukset: 8 kpl, AIM-54 Phoenix, AIM-7 Sparrow, AIM-9 Sidewinder, AIM-120 AMRAAM |
Grumman F-14 Tomcat on Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksilla käytettävä kaksimoottorinen ja -paikkainen hävittäjälentokone, joka poistui Yhdysvaltain käytöstä 2006. Tukialuskoneena F-14:n päätehtävät ovat ilmaherruus ja laivaston ilmapuolustus. Kone on edelleen Iranin käytössä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tekniikka
Tomcat on muihin vastaaviin koneisiin nähden isokokoinen ja raskas — muun muassa kääntyväsiipisyys ja koko tuovat lisäpainoa. F-15:sta ja F/A-18:ta poiketen moottorit on sijoitettu kauas toisistaan, mikä tuo leveyttä, ja lisäksi niiden väliseen tilaan on sijoitettu ohjauslaitteistoja. Runko muodostaa puolet koneen nostavasta pinnasta. Asejärjestelmät on sijoitettu koneen pohjaan, mitä kääntyväsiipisyys käytännössä edellyttää. Aseiden sijoitus siipiin olisi vaatinut monimutkaista järjestelmää, joka pitäisi ne ripustimet käännettynä lentosuuntaan. Kääntyvien siipien merkitys on parantaa lähtökiitoja ja hidaslento-ominaisuuksia, jotka ovat molemmat tärkeitä lentotukialukselta toimivalle hävittäjälle. Taakse käännettyinä siivet tarjoavat korkeamman huippunopeuden.
Tomcat oli suunniteltu ilmaherruushävittäjäksi ja torjuntahävittäjäksi, päävastuunaan lentotukialusryhmien puolustus Neuvostoliiton laivaston pommittajien ohjushyökkäyksiä vastaan. F-14 varustettiin Hughes AN/AWG-9 -pitkän kantaman tutkalla, joka oli alun perin suunniteltu fiaskoksi koitunutta F-111B:tä varten. Tutka pystyi havaitsemaan pommikoneen kokoisen kohteen 160 km:n etäisyydeltä, seuraamaan 24 kohdetta ja lukitsemaan kuusi kohteeksi samanaikaisesti. F-14:n pääase oli AIM-54 Phoenix -ohjus, jonka suurin kantomatka oli jopa 200 km. Ohjus poistettiin käytöstä syyskuussa 2004. F-14 on ainoa kone, joka käytti näitä ohjuksia, jotka oli suunniteltu nimenomaan osaksi sen asejärjestelmää. Lentäjän lisäksi hävittäjässä oli tutkajärjestelmäupseeri.
Ensimmäisissä koneissa oli Central Air Data Computer -avioniikkajärjestelmä, joka sisälsi MP944-LSI-sirun, jota on nimitetty joskus maailman ensimmäiseksi mikroprosessoriksi.[1]
Keskimatkan aseistuksena on AIM-7 Sparrow -tutkaohjus ja AIM-9 Sidewinder taktinen infrapunaohjus. Lisäksi koneessa on yksi M61 Vulcan, 20mm konetykki lähitaisteluun ja maahyökkäyksiin. F-14:ssa on rajoitettu kyky toimintaan maakohteita vastaan, mutta sitä ei hyödynnetty ennen kuin sen uran loppuvaiheessa. Yhdysvaltain Tomcatit varustettiin 1990-luvun lopulla LANTIRN-tähtäysjärjestelmällä laser-ohjattuja pommeja ja muita täsmäaseita varten. Jotkin F-14:t oli varustettu toimimaan TARPS (Tactical Air Reconnaissance Pod System) -järjestelmän kanssa, ja ne ovatkin laivaston ainoa miehitetty taktinen tiedusteluväline.
Vuonna 1987 ensimmäistä mallia seurasi F-14B, jossa oli parannetut moottorit. AN/APG-71-tutkajärjestelmällä varustettu F-14D lensi ensilentonsa marraskuussa 1987.
[muokkaa] Käyttö Yhdysvaltain laivastossa
Kone tuli käyttöön vuonna 1972, jolloin se korvasi F-4 Phantom II:n.
Tomcatilla on parempi toimintasäde ja asekuorma kuin sen Yhdysvaltain käytössä korvanneella F/A-18E/F Super Hornetilla. Yksi syy, miksi Super Hornet lopulta korvasi Tomcatin olivat Super Hornetin halvemmat huoltokustannukset. F-14 vaati osakseen paljon enemmän huoltoa lentotuntia kohden kuin Super Hornet, mihin osaltaan vaikutti varaosien loppuminen ja laitteiden vanheneminen.
Yhdysvaltain laivasto poisti F-14-koneet operatiivisesta käytöstä 10. maaliskuuta 2006, kun viimeiset kaksi D-mallia käyttävää laivuetta (VF-31 Tomcatters ja VF-213 Blacklions) lensivät koneet maatukikohtaan. Toinen laivueista (VF-31 Tomcatters) käytti niitä vielä syyskuuhun 2006 asti. Alun perin koneiden piti olla käytössä vuoteen 2008. F-14 Tomcatin korvaavat Boeing F/A-18E/F Super Hornet -koneet.
Tomcat poistettiin käytöstä pääasiassa isojen osien kuten siipien kulumisen ja varaosien huonon saatavuuden takia, sekä näistä johtuvista pitkistä huolloista (noin 10 tuntia huoltoa jokaista lentotuntia kohti), jotka taasen johtavat epätaloudellisuuteen. Vaikka Super Hornet onkin huomattavasti kalliimpi kone, on sen nuoruus toiminut sen eduksi.
[muokkaa] Käyttö Iranissa
Yhdysvaltain laivaston lisäksi ainoa ulkomainen ostaja oli Keisarillisen Iranin ilmavoimat šaahin aikana. Hävittäjiä tilattiin 80, joista 79 toimitettiin, ja viimeinen jäi Yhdysvaltain julistamaan kauppasaartoon ja luovutettiin Yhdysvaltain laivastolle.
Iran tilasi 80 Tomcatia ja 714 Phoenix-ohjusta, varaosat ja vaihtomoottorit kymmenen vuoden käyttöä varten ja täyden aseistuksen, sekä tuki-järjestelmät, joihin kuului mm. Khatamin lentotukikohta. Iranin islamilaisen vallankumouksen ja Ruhollah Khomeinin valtaannousun myötä Iranin ja Yhdysvaltain välit katkesivat. Arviot Iranin lentokuntoisten F-14:n määrästä vaihtelevat. 11. helmikuuta 1985 nähtiin sotilasparaatissa 25 koneen ylilento Teheranissa.
Irakin sodan aikana iranilaiset käyttivät hyväkseen F-14:n ylivoimaista tutkaa Irakin MiGejä vastaan. Tämän lisäksi Iranin on havaittu käyttäneen F-14:ia myös aggressiivisesti ilmataisteluissa ja iskuissa Irakin ilmatilaan. Iranin raportoidaan ampuneen alas 25 konetta Phoenix-ohjuksin, ennen kuin ohjusten akkujen puute lopetti niiden käytön 1986. Sodan lopulla irakilaisten kehittyneellä häirintäjärjestelmällä varustetut Mirage F1 EQ-5/6 -koneet pystyivät vastaamaan Tomcatin haasteeseen.
|
|
|---|
|
[muokkaa] Lähteet
- ↑ The World's First Microprocessor Chip Set, microcomputerhistory.com/Ray M. Holt
[muokkaa] Aiheesta muualla
