F-111 Aardvark
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
 F-111 Aardvark |
|
| Tyyppi | Maataistelukone, pommikone |
| Valmistaja | General Dynamics |
| Miehistö | 2 |
| Ensilento | 21. joulukuuta 1964 |
| Käyttöönottovuosi | 1967 |
| Valmistettu | 563 kpl |
|
|
|
| Pituus | 22,40 m |
| Kärkiväli | 19,20 m/9,74 m |
| Korkeus | 5,22 m |
| Siipipinta-ala | 61,07 m² |
| Nopeus | maks. 2655 km/h |
| Lentomatka | 2,140 km |
| Tyhjäpaino | 21560 kg |
|
|
|
| Koneisto | 2x Pratt&Whitney TF30-P-100 -suihkumoottoria |
| Teho | 159,2 kN yhteensä |
|
|
|
| Aseistus | 1x M-61 Vulcan, erilaisia pommeja ja ohjuksia |
General Dynamics F-111 Aardvark ("Maasika") on yhdysvaltalainen hävittäjäpommittaja. Kone suunniteltiin 1960-luvulla Yhdysvaltain ilmavoimille pitkän matkan operaatioihin ja laivastolle pitkän matkan torjuntahävittäjäksi. Laivastoversio peruttiin F-14 Tomcatin tullessa laivaston käyttöön.
F-111 on tulosta Tactical Fighter Experimental (TFX) -ohjelmasta, jossa kehitettiin laivastolle laivastoa suojaavaa torjuntahävittäjää ja ilmavoimille konetta, joka voisi toimittaa ydinaseen maaliinsa tutkakatveessa lentäen. Suunnittelijat keskittyivät aluksi ilmavoimien vaatimuksiin ja sitten koittivat sovittaa raskaan hävittäjän lentotukialuksille sijoitettavaksi. Laivaston versiota F-111B ei ikinä otettu tuotantoon. Ilmavoimat sen sijaan kehitti F-111D-, F-111E- ja F-111F-hävittäjäpommittajamallit sekä elektronisen sodankäynnin version EF-111.[1]
Kaiken kaikkiaan yhdysvaltalaisia F-111-koneita on tuhoutunut 77 kpl.
USAF luopui koneesta 1998. Koneen korvasi täsmäpommittana F-15E Strike Eagle ja pitkänmatkan pommitustehtävissä B-1B Lancer. RAAF (Kuninkaalliset Australian ilmavoimat) käytti konemallia vuoteen 2010 asti [2], jolloin 37 vuotta käytössä olleet lentokoneet korvattiin F/A-18 Super Hornet-koneilla.n
Sisällysluettelo |
F-111: n versioita [muokkaa]
- F-111A Tämä versio osallistui Vietnamin sotaan, jossa jokasään matalalennon mahdollistavien tutkien ongelmien takia useita F-111-koneita törmäsi maahan.
- F-111B Laivastoversio, valmistus peruutettiin. Tilalle tuli F-14 Tomcat.
- F-111C
- F-111E
- F-111F
- F-111G
- EF-111A Raven Elektronista sodankäyntiä varten tehty versio.
- FB-111A Strateginen pommikoneversio.
Ominaisuudet [muokkaa]
- Valmistaja: General Dynamics
- Ensilento: 1964
- Pituus: 22,40 m
- Siipien kärkiväli: 19,20 m/ 9,74 m
- Korkeus: 5,22 m
- Miehistö: 2
- Moottorit: F-versiossa 2 x jälkipolttavaa Pratt & Whitney TF30-P-100 -ohivirtausmoottoria
- Paino tyhjänä: 21 560 kg
- Maks. lentoonlähtöpaino: 45 500 kg
- Nopeus: 2 660 km/h (korkealla Mach 2,2)
- Lakikorkeus: 17 500 m
- Toimintamatka: 4 710 km
Aseistus [muokkaa]
- 20 mm Vulcan-konetykki
- AIM-9 Sidewinder- tai AIM 54-Phoenix- tai AIM-7 Sparrow- tai AIM-4 Falcon -ohjuksia
- AGM-69 SRAM-ydinohjuksia (FB-111A: ssa)
- B-83-pommeja (FB-111A: ssa)
- Mk 117-pommeja
- Kuorman (aseistus ja lisäpolttoainesäiliöt) 14 300 kg.
Lähteet [muokkaa]
Viitteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Yhdysvaltalaisen maalarin James Rosenquistin maalauksissa on kuvattu osia F-111-koneesta, esillä Museum of Modern Art, New York
