AIM-4 Falcon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
AIM-4 Falcon asennettuna F-102 hävittäjään.

AIM-4 Falcon on yhdysvaltalaisen Hughes Aircraftin kehittämä ilmataisteluohjus.

Ohjuksen kehitystyö aloitettiin vuonna 1946. Hughes Aircraft aloitti sopimuksen saatuaan kehittämään projekti MX-798:na tunnettua alle äänennopeuden lentävää ilmataisteluohjusta. Vuonna 1947 se väistyi ääntänopeamman MX-904:nä tunnetun ohjuksen kehittämisen tieltä. Alun perin ohjusta oli tarkoitus käyttää hävittäjälentokoneissa vihollisen pommikoneiden torjuntaan, mutta vuoden 1950 jälkeen sen tehtäväksi tuli hävittäjätorjunta.

Ohjusta testattiin vuonna 1949 jolloin se tunnettiin nimellä AAM-A-2. Kutsumanimekseen se sai Falcon. Nimeämiskäytäntöjen muutosten johdosta se uudelleennimettiin vuonna 1951 F-98:ksi ja vuonna 1958 GAR-1:ksi. Ensimmäiset GAR-1- ja GAR-2-versiot otettiin palveluskäyttöön vuonna 1956. Niillä varustettiin yhdysvaltalaiset F-89 Scorpion-, F-101B Voodoo- ja F-102 Delta Dagger -koneet. Yhdysvaltain ulkopuolelle niitä vietiin Kanadaan, Ruotsiin, Suomeen ja Sveitsiin, joissa se kuului CF-101 Voodoo-, Saab 35 Draken-, Mirage III -hävittäjien aseistukseen.

GAR korvattiin jälleen nimityksellä AIM. GAR-1 l. AIM 4 A on ohjuksen tutkaohjattu puoliaktiivinen versio. GAR-2 l. AIM 4 D on lämpösäteilyyn hakeutuva malli eli infrapunaohjus. Draken-koneissa käytettiin Ruotsissa lisenssillä valmistettua infrapunaversiota nimillä Rb-28 ja Rb-24.

Falcon on myös puoliaktiivisen AIM-26-tutkaohjuksen nimi. Tämä ohjus on ollut lisenssivalmisteisena Draken-koneen aseistuksessa nimellä Rb 27.


Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pituus: 1,98 m
  • Halkaisija: 163 mm
  • Kantama: 9,7 km
  • Nopeus: 3 Mach
  • Räjähdysainemäärä: 3,4 kg

Käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.