Ultra high frequency

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

UHF (Ultra High Frequency) on mikroaaltojen taajuusalue välillä 0,3—3 GHz.

UHF-alueella radioaallot etenevät suoran etenemisen mukaanselvennä. Maasto vaikuttaa voimakkaasti esteenä. Yhteydellä on oltava lähes näköyhteys antennista toiseen. Aluetta käytetään myös satelliittiyhteyksiin. Suuri kapasiteetti tekee alueesta hyvän monikanavaisten linkkijärjestelmien alueen. Antennit voidaan rakentaa voimakkaasti suuntaaviksi, mutta kohtuullisen kokoisiksi. Niitä on myös käytettävä, jotta saataisiin edes muutamia kilometrejä pidempiä yhteysetäisyyksiä. Suuntaavien antennien käyttö liikkuvissa järjestelmissä on vaikeaa. Tämä rajoittaa UHF-alueen lähinnä siirrettäviin tai kiinteisiin yhteyksiin. Aluetta käytetään myös ilmasta ilmaan -, ilmasta maahan - ja maasta ilmaan -yhteyksiin.

Tällä taajuudella on myös ISM-taajuusalue (Industrial, Scientific and Medical), jonka käyttö ei vaadi erillistä lupaa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UHF-aaltoaluetta on käytetty 1960-luvulta alkaen muun muassa televisiolähetyksiin. Digitaalitekniikan vuoksi televisiokanavia voidaan toimittaa vähäisemmällä määrällä aaltoaluetta, minkä vuoksi aaltoaluetta vapautuu muuhun käyttöön. Aaltoaluetta on tämän vuoksi siirtymässä langattomalle tietoliikenteelle. Yhdysvalloissa televisiolähetysten alueella 54 - 698 MHz televisiokanavien käyttämien taajuusalueiden väliin jäävät taajuusalueet on vapautettu muuhun käyttöön. Kaistaa on käytettävissä yhteensä 300 - 400 MHz verran.[1][2][3]

Televisiokäytössä Suomessa UHF-kanavia käytettiin Yleisradion TV2:n aaltoalueena, kun TV1 käytti VHF-aluetta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]