MiG-25

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MiG-25PD NATO:Foxbat-E
Mig-25.jpg
Kuvaus
Tyyppi hävittäjä
Miehistö 1 ohjaaja
Ensilento 6. maaliskuuta 1964
Palveluskäyttöön
Valmistaja Mikojan-Guveritš (MiG)
Mitat
Pituus 23,82 m
Kärkiväli 14,02 m
Korkeus 6,10 m
Siipipinta-ala 61,4 m²
Massa
Massa tyhjänä 20 000 kg
Lentoonlähtömassa 36 720 kg
Voimanlähde
Moottori 2 x Tumansky R-15BD-300
Työntövoima 2 x 110 000 N jälkipolttimilla
Suoritusarvot
Huippunopeus 3000 km/h
Lentomatka 1 250 km yliääni, 1 730 km aliääni
Lakikorkeus 20 700 m
Nousunopeus 12 480 m/min
Siipikuorma 598 kg/m²
Työntövoima-painosuhde 0,41
Aseistus (ilmataisteluohjukset)
A) vaihtoehto 4 x R-40
B) vaihtoehto 2 x R-23 + 4 x R-60 tai 4 x R-73
Ääriviivat
Foxbt d1.gif
MiG-25:n tunnistuskuva
Käyttäjämaat
Venäjä, Ukraina, muut IVY-maat, Algeria, Bulgaria, Intia, Irak, Libanon, Syyria

MiG-25 (NATO-raportointinimi Foxbat) on neuvostoliittolainen, Yhdysvaltain strategisten yliäänipommikoneiden torjumiseksi kehitetty, nopea hävittäjä, jonka seuraajamalli on MiG-31.

MiG-25:n historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MiG-25 suunniteltiin 1950-luvun lopulla tavoitteena kyky torjua Yhdysvaltain ilmavoimien kaksinkertaisella äänennopeudella lentävä General Dynamicsin B-58 Hustler -pommikone sekä suunnitteilla ollut vielä nopeampi XB-70 Valkyrie.

Yhdysvaltain nopein ilmaa hengittävä lentokone on Lockheed SR-71 -tiedustelukone, eikä sillä ollut tarvetta mach 3 -nopeudella lentävälle hävittäjälle. XB-70 sen sijaan pakotti Neuvostoliiton kehittämään uuden hävittäjän ja uusia ohjuksia. Kun Yhdysvaltain puolustusministeri Robert McNamara peruutti XB-70-hankkeen vuonna 1967, jolloin kaksi prototyyppiä oli valmistunut, ei myöskään Neuvostoliitolla olisi ollut enää tarvetta kehittää vastineeksi miltei kolminkertaisella äänennopeudella lentävää torjuntahävittäjää.

Ensimmäinen prototyyppi Je-155-R1 (tiedusteluversio) lensi 6. maaliskuuta 1964. Hävittäjäversion prototyyppi Je-155-P1 lensi 9. syyskuuta 1964. Je-266-nimikkeiset prototyypit tekivät useita lentoennätyksiä vuosina 1965, 1966, ja 1967.

Japaniin lennetty kone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luutnantti Viktor Ivanovitš Belenkon lennettyä MiG-25:n 1976 Japaniin Hakodaten kentälle Hokkaidoon, ja pyydettyä poliittista turvapaikkaa Yhdysvalloista, kone tutkittiin. Osoittautui, ettei MiG-25 ollut niin suorituskykyinen kuin mitä 1960-luvun lopussa tai 1970-luvun alussa oli uskottu.

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen yllättäviä yksityiskohtia olivat muun muassa se, että siinä valtaosaltaan käytettiin transistorien sijasta perinteisiä elektroniputkia sekä se, että koneen runko oli hitsattu käsin. Tumanski R-15D-300 -moottorit olivat niin tehokkaat, että lentokone oli enemmän raketti kuin lentokone (lentäjiä oli kielletty yleensä ylittämästä 2,5 Machia (2 655 km/h) ja punainen raja lentonopeusmittariin oli asetettu 2,8 Machin (3 000 km/h) kohdalle). Vuonna 1973 Israelissa yhdysvaltalaiset olivat mitanneet MiG-25:n nopeudeksi 3,2 Machia (3 400 km/h) tietämättä, että koneen moottorit vaurioituivat kyseisestä nopeudesta. Koneen taistelusäde oli 300 kilometriä.

Hiekkaan piilotettu irakilainen MiG-25.

Ilman jälkipoltinta kone saattoi lentää suoralla lennolla vain 1 200 kilometriä. Koneen lentokorkeus, kahdella ohjuksella varustettuna, oli 24 000 metriä ja neljällä ohjuksella 21 000 metriä. Ilman ohjuksia koneen lentokorkeus saattoi olla jopa 27 000 metriä.

MiG-25:n tutka ei paljastanut alle 500 metrin korkeudessa lentävää lentokonetta. Tämä oli perusteltua, koska kone oli suunniteltu korkealla nopeasti lentävien koneiden tuhoamiseen. Yhdysvaltojen ilmavoimat oli kuitenkin 1970-luvulla siirtänyt ydiniskuvoimaansa osin matalalla lentäviin F-111- ja tuleviin B-1-pommikoneisiin. MiG-25:n kaarto-ominaisuudet eivät kestäneet kuin 2,2 G:n voiman täysillä polttoainetankeilla, lisäksi miltei tyhjillä tankeilla 5 G:tä saattoi olla vaarallinen. Konetta ei ollut valmistettu titaanista vaan teräksestä, vaikkakin korkean lämpötilan kestoa vaativissa kohdissa oli käytetty titaanilevyjä. Tiukoissa kaarteissa saattoivat ohjukset irrota siivistä. MiG-25:n etsintä- ja jäljitystutka ulottui vain 50 kilometrin päähän.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MiG-25.