Mikojan-Gurevitš MiG-21

Wikipedia
Ohjattu sivulta MiG-21
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MiG-21F
MiG-21 Bis - version mittaristo ja hallintalaitteet

Mikojan-Gurevitš MiG-21 (Микоян и Гуревич МиГ-21), NATO-raportointinimi Fishbed ja koulukoneversio Mongol, on neuvostoliittolainen suihkuhävittäjätyyppi. Konetyyppi toimi Varsovan liiton maiden perushävittäjänä 1980-luvulle saakka, kuten myös Neuvostoliiton liittolaismaitten kalustona Lähi-idässä, Aasiassa ja Afrikassa. Se on maailman eniten valmistettu yliääninen suihkulentokone, jota valmistettiin 11 496 kappaletta Neuvostoliitossa 1959-1985, Intiassa ja Tšekkoslovakiassa. Kiinan kansantasavallassa MiG-21:ä valmistettiin lisenssillä J-7 -nimisenä kansan vapautusarmeijalle ja F-7 -nimisenä vientiä varten. Yhteensä J-7:iä ja F-7:iä on valmistettu vuoteen 2012 mennessä noin 2500.

MiG-21:iä on valmistettu montaa tyyppiä, muun muassa ensimmäisen sukupolven MiG-21F (tyyppi 72), MiG-21F-13 (tyyppi 74), toisen sukupolven MiG-21P, MiG-21PF, MiG-21PFS, MiG-21FL, MiG-21FPM, M-21/M-21M, MiG-21R. Kolmatta MiG-21 -sukupolvea edustivat MiG-21S, MiG-21SN, MiG-21SM, MiG-21I, MiG-21M, MiG-21MF, MiG-21SMT ja MiG-21MT.

Lopuksi MiG-21 -kehityksen neljänneksi vaiheeksi jäivät MiG-21bis:t. Myöhempien aikojen uudistettuja versioita olivat MiG-21-92 ja MiG-21-2000.


Alkuvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen kehittämisen perustana olivat Korean sodassa saadut kokemukset. Peruslähtökohtana oli kevyt hävittäjä. Koneen tuli saavuttaa 20 km:n korkeus ja Mach 2:n nopeus.[1] Prototyyppivaiheessa kone sai NATO-koodinimekseen "Faceplate".[2]MiG-21:n prototyyppi Je-2 lensi ensi kerran 1955 MiG-21 F tuli Neuvostoliiton ilmavoimien palveluskäyttöön 1959. Ensimmäinen myös ohjusaseistuksella varustettu malli oli F - 13. Ohjukset olivat K 13 - infrapunaohjuksia.[1] Konetta kutsuttiin nk. päivä- tai hyvänsään hävittäjäksi, millä viitataan vaatimukseen "nähdä" kohde sekä visuaalisesti että infrapuna-alueella. Infrapunaohjus ei toimi sumussa tai pilvessä lennettäessä.[3]

Ominaisuuksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-13 versiossa oli hyvä näkyvyys. Lentäminen yleisesti oli helppoa ja kone oli vakaa, mutta pystyi siivekkeillä tekemään esim. 360°:n vaakakierteen sekunnissa. Laskeutumisnopeus oli suuri. Mig 21 Bis oli hieman kömpelömpi ja tuntumaltaan raskaampi ja jäykempi. Siivekkeet eivät olleet yhtä tehokkaat. Bis- versiossa myös näkyvyys oli heikompi. Versio kykeni lentämään ääntä nopeammin myös matalalla jatkuvasti säätyvän ilmanoton ja tehokkaamman moottorin ansiosta. Hävittäjäna tärkein ero oli tutka ja sen mukana tutkaohjukset, jotka mahdollistivat torjunnat huonossa säässä ja pimeydessä.

Bis- versiossa moottorilta laskusiivekkeisiin oli rakennettu puhallusjärjestelmä, joka lisäsi nostovoimaa mahdollistaen laskeutumisen pienemmällä nopeudella ja näin lyhyemmille kiitoradoille. Muutoin Bis - versio säilytti F-13:n hyvät lento- ja laskuominaisuudet. Bis ja UM -versioissa lentäjän tehtäviä helpotti autopilotti. U ja UM koulutusversiot olivat oleellisilta ominaisuuksiltaan perusversioittensa kaltaisia.[1]

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunniteltaessa modernin hävittäjäkaluston hankkimista Suomeen oli Dassault Mirage III vahva ehdokas, vaikka tuolloiset poliittiset syyt olisivat vaikeuttaneet hanketta tai jopa estäneet sen.

Neuvostoliiton tarjous myydä MiG-21-koneita oli yllättävä, sillä tyyppi oli uusi maan omissakin ilmavoimissa, eivätkä silloiset satelliittivaltiotkaan olleet vielä saaneet sitä käyttöönsä. Osaltaan tarjoukseen saattoi vaikuttaa Suomen kielteinen päätös MiG-19 hävittäjästä, mutta myös YYA-sopimuksen uskottava toteuttaminen vaati jo MiG-21-tyypin tasoista kalustoa ohjusaseistuksineen.[4] Neuvostoliitolle oli keskeistä se, että puolueettoman Suomen ilmapuolustus oli kykenevä niin tarvittaessa estämään brittiläisten ja yhdysvaltalaisten pommituslentokonein Leningradin aluetta ja kaupunki vastaan mahdollisesti suunnattavat ilmaiskut. Suomelle hävittäjien hankinta sopi siksi, että ilmatorjuntaohjusten hankinnoissa osittain samaan tarkoitukseen oli epäonnistuttu, koska Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat olivat hanketta vastustaneet.

Kone oli lento-ominaisuuksiltaan hyvä. Neuvostoliitto oli järjestänyt tyyppiin asianmukaisen kurssin, mutta Kuuban kriisi häiritsi sitä pahoin. Opettajat määrättiin hälytysvalmiuteen ja päivystykseen koulutukseen varatuilla koneilla, mikä rajoitti lentotuntimääriä. Lauri Pekuri katsoi silti, että lennetyt tuntimäärät olivat riittäviä koulutuksen jatkamiseksi Suomessa ilman tarpeetonta riskiä. Tyypistä ei vielä ollut käytettävissä kaksipaikkaista UTI-versiota.

Pekurille tarjoutui myöhemmin tilaisuus lentää English Electric Lightning -koneella. Hän piti konetta suoritusarvoiltaan ja liikehtimiseltään selvästi huonompana kuin MiG-21-konetta mutta asetekniikaltaan tehokkaampana.[5]

Suomen ilmavoimat hankki ensimmäiset 20 MiG-21 F-13 -konettaan 1963 ja ne olivat käytössä vuoteen 1986. Kymmenen ensimmäisen koneen tunnukset olivat MG-1..10. Pian saapumisen jälkeen koneiden tunnuksissa siirryttiin hajanumerointiin MG-31..35, MG-46..50, MG-61..65 ja 76..80. Tuhoutuneen ja vaurioituneen koneen tilalle saatiin takuun puitteissa vielä kaksi lisäkonetta vuosina 1964–65 (MG-91 ja -92). Tyypin pääkäyttäjä oli Karjalan Lennoston Hävittäjälentolaivue 31 (HävLLv 31). Koneet palvelivat HävLLv 31:n 1. lentueessa (1963–1980), Koelentolaivueessa (19621985), silloisen Hämeen Lennoston HävLLv 11:stä (19661972) ja Tiedustelulentolaivueessa (1973–1986). Tiedustelukoneiksi muunnettiin Suomessa yhdeksän konetta 1970-luvun alusta lähtien (MG-32, -35, -47, -49, -50, -61, -63, -65 ja -92). Tyypin viimeinen lento tapahtui MG-33 -koneella Tikkakoskella 17. tammikuuta 1986. Tyypin viimeisen lennon suoritti kapteeni Hannu Vartiainen. Tiedustelulentolaivue operoi vuosina 1973–1986 tyypin valokuvatiedustelumuunnosta ja vuosina 1980–86 myös sen hävittäjäversiota. MIG-21F oli ilmavoimien ensimmäinen kaksinkertaiseen äänennopeuteen pystynyt lentokonetyyppi. Ensimmäinen Suomen ilmavoimien yli kaksinkertaisen äänen nopeuden saavuttanut kone oli MG-32. Koneita tuhoutui lento-onnettomuuksissa 5 kappaletta (MG-62, -63, -64, -79, -80). Käytöstä poiston jälkeen suurin osa MiG-21F-13 -koneista muutettiin "MiG-21BIS-valekoneiksi" eli harhautusvalemaaleiksi. Tältä kohtalolta säästyivät lopulta ainoastaan MG-61, MG-78 ja MG-92, jotka varattiin muistomerkiksi ja museotarkoituksiin. Valekoneet romutettiin 1990-luvun lopulla. Vain valekoneet MG-32, -35 ja -77 säästyivät romutukselta museo- ja koulutuskäyttöön.

Ilmavoimilla oli käytössään myös kuusi kaksipaikkaista koulukoneversiota, joista kaksi oli tyyppiä MiG-21U- ja neljä MiG-21UM-tyyppiä. MiG-21U-koneet (MK-103 ja -104) olivat käytössä vuosina 1965–81 HävLLv 31:ssä. MiG-21UM-koneet MK-105 ja -106 saapuivat Suomeen vuonna 1974. MiG-21Um-koneet MK-126 ja MK-143 toimitettiin Suomeen MiG-21BIS-hankinnan yhteydessä 1980-luvun alussa. Myös MiG-21UM-koneet palvelivat Hävittäjälentolaivue 31:ssä.

Vuosina 1978–1986 hankittiin vanhentuneiden MIG-21F-13-koneiden seuraajiksi yhteensä 26 MiG-21BIS-konetta. F-version ollessa ns. päivähävittäjä oli bis-versio ns. jokasäänhävittäjä. Koneista 2 saapui vuonna 1978 (MB-111, MB-114 → MG-111, MG-114) ja 18 vuonna 1980 (MG-115..118, 120, 122, 124, 125, 127, 129, 130..133, 135, 138..140). Tiedustelulentolaivueen MiG-21F-kaluston korvaajaksi tilattiin vuonna 1984 koneita 6 kappaletta lisää. Koneista 3 toimitettiin vuonna 1985 (MG-119, -128, ja -136) ja 3 vuonna 1986 (MG-121, -123 ja 134). Koneet palvelivat Karjalan Lennoston Hävittäjälentolaivue 31:ssä Rissalassa (1. ja 2. lentueissa) ja Koelentueessa Kuoreveden Hallissa. Koneisiin asennettiin Suomessa länsimainen mittaritaulu ja avioniikka.[1]

Loppuvaihe 90-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusi konetta modifioitiin Suomessa valokuvaustiedusteluversioksi vuodesta 1986 alkaen ja nämä koneet siirrettiin Tiedustelulentolaivueelle (TiedLLv) Tikkakoskelle. TiedLLv operoi tyypin valokuvaustiedusteluversiota vuosina 19881993, koneet MG-114, MG-124, MG-125, MG-127, MG-129 ja MG-133.

MiG-21BIS-koneita tuhoutui erilaisissa lento-onnettomuuksissa kuusi kappaletta (MG-115, 117, 120, 122, 128, 139). MiG-21 oli ja on yhä edelleenkin Suomen ilmavoimien ainoa konetyyppi, joka pystyi ylittämään kaksinkertaisen äänennopeuden. MiG-21BIS-versiota kehiteltiin ja paranneltiin Suomessa monilta osin. Koneen ohjaamovarustusta länsimaalaistettiin ja konetyypistä kehitettiin valokuvaustiedusteluversio. Viimeiset MiG-21BIS- ja MiG-21UM-koneet lensivät Rissalassa 7. maaliskuuta 1998 Karjalan Lennoston siirtyessä McDonnell Douglas F-18C/D Hornet -koneiden käyttäjäksi. Tyypin viimeisen lennon suoritti viimeisen MiG-lentueen päällikkö kapteeni Yrjö "Ylli" Rantamäki MG-138:lla, joka on näytteillä nykyisin Keski-Suomen ilmailumuseossa Tikkakoskella.

Israelilainen Elbit on tarjonnut vielä käytössä oleviin koneisiin modernisointipakettia, johon kuuluvat nykyaikainen ohjaamo, moderni tutka sekä valmius käyttää nykyaikaisia torjuntaohjuksia. Modernisoituja MiG 21 - koneita on Unkarin ilmavoimilla, jossa niiden nimenä on Lancer.[6]

Käyttäjämaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen käyttäjämaat kautta aikain:

Vietnamin sodassa useat tuolloisen Pohjois-Vietnamin lentäjät nousivat MiG - 21 ässiksi. Heitä olivat esim. Nguyen Tien Sam (6 pudotusta) ja Lê Thanh Đạ (6 pudotusta)[7] Useat egyptiläiset lentäjät saavuttivat pudotuksia sodissa Israelia vastaan mm. Dassault Miragen versioista sekä F-4 Phantom II koneista.[8]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MiG-21F-13

  • Kärkiväli: 7,15 m
  • Pituus: 15,7 m
  • Tyhjäpaino: 4 980 kg
  • Suurin lentopaino: 8 315 kg
  • Suurin kuormituskerroin: +8 G
  • Moottori: Tumanski R-11F-300, jonka suurin työntövoima perusmoottorilla on 39000 N, minimijälkipoltolla 49000 N ja maksimijälkipoltolla 49000 N
  • Suurin nopeus vaakalennossa korkealla on 2,05 Mach ja meren pinnan tasolla 1 200 km/h
  • Aseistus:
    • yksi 30 mm NR-30-tykki
    • kaksi R-13-ohjusta (NATOn koodinimi: AA-2 Atoll), jotka ovat infrapunaohjautuvia eli lämpöhakuisia ilmataisteluohjuksia
    • tai kaksi rakettimakasiinia, joissa on kummassakin 16 kappaletta 57 mm ilmasta maahan ammuttavia raketteja.

"Faceplate" prototyypille aseistukseksi arvioitiin valokuvan perusteella ohjusten tai rakettien lisäksi 3 kpl 37 mm:n Nudelmann-Rikter-tykkiä.[9]

MiG-21bis

  • Kärkiväli: 7,15 m
  • Pituus: 15,5 m
  • Tyhjäpaino: 5 843 kg
  • Suurin lentopaino: 9 914 kg
  • Suurin kuormituskerroin: +8,5 G
  • Moottori: Tumanski R-25-300, jonka suurin työntövoima perusmoottorilla on 41000 Newtonia, minimijälkipoltolla 53000 N, maksimijälkipoltolla 68500 N ja poikkeusteholla 71000 N (Karkeasti Newtonia vastaa kp arvona luku joka saadaan jakamalla N- arvo luvulla 10,2)
  • Lentomatka: 1 225 km ilman lisätankkeja
  • Suurin nopeus korkealla on 2,05 Mach ja matalalla 1 300km/h.
  • Aseistus
    • yksi 23 mm GSh-23L-tykki, jolle on 250 ammusta
    • neljä siipiin ripustettavaa R-3S-, R-13M- tai R-60-infrapunaohjusta tai R-3R-tutkaohjusta
    • kaksi UB-32A- ja kaksi UB-16-57-rakettikasettia, joissa kussakin 32 ja 16 S-5M- tai S-5K-rakettia, yhteensä 96 rakettia

MiG-21 UTI Suomessa käytössä ollut versio joka vastaa F - mallia ja oli käytössä 1965 - 1981 [10]

  • Pituus ilman pitot-putkea (ilmaisin nopeusmittarille) 12,8 m
  • Kärkiväli 7,15 m
  • Nousuaika 10 000 m 2 min 35 sek
  • Lentomatka ilman lisäsäiliöitä 1470 km
  • Suurin nopeus 2+ Mach
  • Lakikorkeus yli 18 000 m
  • Moottori: Tumanski R-11 F-300 3900 kp, jälkipoltolla 5750 kp
  • Aseistus 1 kpl 12,7 mm A-12,7-konekivääri, 57 mm raketteja 2 x 16 kpl kaseteissa tai
  • 2 kpl R-3S-ilmataisteluohjusta

MiG-21 bis -versiota vastasi koulutusversio MiG-21 UM joita hankittiin kesäkuussa 1974 neljä kappaletta. Niiden tunnuksissa käytettiin lyhennettä MK.[11]

  • Moottori: Tumanski R-13-300 6600 kp[12]
  • Ei kiinteää aseistusta

Koelentäjät tekivät Suomessa MiG 21:llä nousuja yli 20 km:n korkeuteen. Tavanomainen ylin korkeus oli 18 km ja nämä nousut tehtiin keräämällä vauhtia syöksyssä, josta saadulla nopeudella kone ylitti palveluslakikorkeuden. Koneen minimi ilmanopeus korkealla oli 500 km/h moottorin ilmansaannin turvaamiseksi. Ilmakehän ohenemisen vuoksi 22.5 km:n korkeudessa nopeus maahan verrattuna oli tällöin Mach 2.05. Laukkanen itse saavutti koneella 21,3 km:n korkeuden.[13]

Museokoneita Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MiG-21 FISHBED (MIKOYAN-GUREVICH).png
MG-130 Verkkokauppa.com:in kattotasanteella Jätkäsaaressa Helsingissä.
  • Suomen ilmailumuseon, Vantaalla, pihalla ovat MiG-21BIS (MG-111) ja MiG-21BIS (MG-135).
  • Keski-Suomen ilmailumuseossa ovat MiG-21F-13 (MG-92), MiG-21U (MK-103), MiG-21UM (MK-105 ja MK-126), MiG-21BIS (MG-138) ja MiG-21BIS:n (MG-136) nokka.
  • Karhulan ilmailukerhon lentomuseossa, Kymissä, ovat MiG-21F-13 (MG-78) ja MiG-21BIS (MG-116).
  • Porissa lentokoneasentajakoulutuksen käytössä (Winnonva) on MiG-21BIS (MG-114).
  • Kaakkois-Suomen ilmailumuseossa, Lappeenrannassa, on MiG-21BIS (MG-127) ja "MiG-21BIS-valekone MG-127" (oikeasti F-versio MG-77). Museolle on tulossa keväällä 2014 MiG-21UM (MK-106).
  • Karjalan Lennostolla on yksi MiG-21BIS (MG-129). Kone on käyntikelpoinen ja sillä on rullattu muun muassa MiG-lentäjien kokoontumisissa.
  • Vesivehmaalla Päijät-Hämeen ilmailumuseossa on kaksi MiG-21BIS:iä (MG-131 ja MG-140).
  • Muistomerkkinä sotilastukikohdan alueella on MiG-21BIS-kone MG-119 Rissalassa. Hallin lentokentällä on myös varastoituna MiG-21BIS -koneita (MG-118 ja MG-124).
  • Karjalan Lennostolla on rekan perävaunuun sijoitettuna ja monissa yleisötapahtumissa kiertänyt MG-134:n ohjaamo.
  • Ilmavoimien omistama MG-130 on sijoitettu säilytyssopimuksen perusteella Helsingin Jätkäsaareen Verkkokauppa.com -toimitalon kattotasanteelle.[14] Kunnostettu kone on tutkalla varustettu MiG-21-BIS.[15]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jyrki Laukkanen: Suomen ilmavoimien lentokoneet: MiG-21 in Finnish Air Force. Tampere: Apali Oy, 2004. ISBN 952-5026-39-6 (sid.).
  • Lahtela & Nykänen (toim.): MiG-21 Suomen sinessä, Karjalan Lennoston Kilta ry./Kevama Graf, 1998, Kuopio ISBN 951-97839-0-3

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Koelentäjän päiväkirja 195-198
  2. Green, Pollinger s.178
  3. Ilmavoimat s.75
  4. Pekuri
  5. Pekuri
  6. wikia.com
  7. acid.org
  8. acid.org
  9. Green,Pollinger
  10. Heinonen, Kakko
  11. Ilmavoimat 1991 ISSN 0784-7319
  12. Ilmavoimat 1996 ISSN 0782-5293
  13. Ent. koelentäjä Jyrki Laukkasen haastattelu Aamulehti 14.8.2010
  14. Vaalisto, Heidi: Verkkokauppa.com nostaa hävittäjän suurmyymälän katolle It-viikko. 23.9.2011. Sanoma News. Viitattu 19.10.2013.
  15. Helsingin erikoisin nähtävyys: Aito MiG-21 -hävittäjä Jätkäsaaren Verkkokaupan katolla 24.6.2013. Kohokohteet.fi. Viitattu 19.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MiG-21.