Autopilotti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moderni Airbus A340 -lentokoneen autopilotti.

Autopilotti on laite tai järjestelmä, joka huolehtii automaattisesti ilma-aluksen ohjaamisesta. Ensimmäiset kokeilut autopilotilla tehtiin jo 1910-luvulla, ja nykyisin autopilotti on kaikissa liikenneluokan lentokoneissa. Yleisilmailulentokoneissa autopilotti on harvinaisempi ja kaikkein pienimpiin sitä ei useinkaan ole edes lisävarusteena saatavilla. Autopilotit ovat yleistyneet voimakkaasti 2000-luvun alusta lähtien lennokeissa ja muissa miehittämättömissä ilma-aluksissa.

Yksinkertaisimmillaan autopilotti huolehtii vain siitä, että koneen siivet pysyvät suorassa (ns. Wing Leveller). Toisaalta modernin liikennekoneen autopilotti on monipuolinen, koneen järjestelmiin vahvasti integroitu kokonaisuus, joka voi jopa tehdä lähestymisen ja laskun täysin automaattisesti mittarilento-olosuhteissa.

Autopilotti saa koneen järjestelmiltä tietoa sen asennosta, suunnasta, nopeudesta, korkeudesta jne, laskee niiden perusteella tarvittavat ohjaustoimenpiteet ja toteuttaa ne ohjainjärjestelmään liitettyjen servojen avulla. Kehittynyt autopilotti voi toimia useissa eri toimintatiloissa eli moodeissa, joista seuraavassa muutamia esimerkkejä:

Vertical Modeja eli pystysuuntaisia toimintatiloja:

  • Vertical Speed: autopilotti säilyttää sille määrätyn nousu- tai vajoamisnopeuden;
  • Alt Hold: autopilotti säilyttää lentokoneen korkeuden muuttumattomana.

Lateral Modeja eli vaakasuuntaisia toimintatiloja:

  • Heading: autopilotti säilyttää koneen suunnan;
  • NAV: autopilotti lentää koneen suunnistuslaitteiden mukaan.

Pysty- ja vaakasuuntaisia moodeja voidaan käyttää samanaikaisesti, mikä mahdollistaa esim. mittarilähestymisen lentämisen autopilotin ohjaamana.