Suhoi Su-24

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suhoi Su-24 NATO:"Fencer"
Su-24 Fencer Right side gear down.jpg
Suhoi Su-24 Neuvostoliiton ilmavoimien väreissä vuonna 1986
Määritelmä
Rooli Rynnäkkökone
Miehistö 2
Ensilento 2. heinäkuuta 1967
Palveluskäyttöön 1974
Valmistaja OKB Suhoi
Mitat
Pituus 22,53 m
Kärkiväli 17,64–10,37 m
Korkeus 6,19 m
Siipipinta-ala 55,2 m²
Painot
Tyhjäpaino 22 300 kg
Kuormattuna 38 040 kg
Suurin lentoonlähtö 43 55 kg
Voimalaite
Moottori 2 Saturn-Ljulka AL-21F-3A -suihkumoottoria
Työntövoima 75 kN/kpl
Suoritusarvot
Huippunopeus 1 315 km/h (matalalla)
Toimintasäde 615 km
Siirtolentomatka 2 775 km
Lakikorkeus 11 000 m
Nousunopeus 150 m/s
Aseistus
Tykit 1 GŠ-6-23 konetykki, 500 ammusta
Ohjukset 8 000 kg 8 siipiripustuspisteessä

Suhoi Su-24 (ven. Сухой Су-24; NATO-raportointinimi Fencer) on alun perin neuvostoliittolainen kääntösiipinen rynnäkkökone.[1] Se oli Neuvostoliiton kehittynein joka sään rynnäkkökone ja ensimmäinen itäblokin kone, jossa oli integroitu digitaalinen navigaatio- ja asejärjestelmä. Konetta rakennettiin noin 1 400 kappaletta, ja se on yhä Venäjän ilma- ja merivoimien käytössä. Muihin käyttäjiin lukeutuvat Iranin, Ukrainan, Azerbaidžanin, Valko-Venäjän ja Uzbekistanin ilmavoimat.

Koneen siivet kääntyvät neljään eri asentoon: 16° nousua ja laskua varten, 35° ja 45° normaaliin lentoon ja maksimikääntö 69°. Kone pystyy saavuttamaan 1,35 -kertaisen äänennopeuden eli korkealla 1 600 km/h.[2]

Su-24:n kiinteä aseistus on yksi 23 mm:n konetykki, ja kahdeksaan siipiripustimeen on kiinnitettävissä 8 000 kg aseistusta. Tavallisesti Su-24 varustetaan kahdella R-60-ilmataisteluohjuksella itsepuolustustarkoituksiin. Ilmasta maahan -aseistus koostuu yleensä yhdistelmästä laser- ja TV-ohjattuja ohjuksia, laserohjattuja pommeja tai tutkaan hakeutuvia ohjuksia. Kone voi myös kuljettaa ohjaamattomia pommeja tai rakettikasetteja, ylimääräisiä tykkejä tai taktisia ydinaseita.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kone oli käytössä Neuvostoliitossa ja sen hajottua koneita on tai oli käytössä Venäjällä, Armeniassa, Azerbaidzanissa, Valko-Venäjällä, Kazakstanissa, Ukrainassa, Uzbekistanissa ja Tadzikistanissa. Koneen vientiversiota toimitettiin Afganistanille, Algerialle, Angolalle, Iranille, Irakille, Libyalle ja Syyrialle.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 867. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X. (englanniksi)
  • Gordon, Yefim & Dexter, Keith: Sukhoi Su-24 Fencer: Soviet Swing-Wing Bomber. Hinckley, UK: Aerofax (Midland Publishing), 2005. ISBN 1-85780-202-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.netti.fi/~halle/planes/rus/su-24.htm (Viitattu 20.1.2014)
  2. http://www.netti.fi/~halle/planes/rus/su-24.htm (Viitattu 20.1.2014)
  3. http://www.netti.fi/~halle/planes/rus/su-24.htm (Viitattu 20.1.2014)
  4. Gordon, Yefim & Dexter, Keith s. 130-147