Antonov An-124

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
An-124 NATO:"Condor" IATA:"AN4R" ICAO:"A4F"
Antonov An-124 nousee Helsinki-Vantaalta

Antonov An-124-100
Kuvaus
Tyyppi Pitkän matkan kuljetuskone
Miehistö An-124 6
Miehistö An-124-100 6
Miehistö An-124-100M 4
Matkustajia lastitilassa 88
Ensilento 24. joulukuuta 1982
Valmistaja Antonov/Aviastar
Valmistusmäärä 54
Mitat
Pituus 69,10 m
Kärkiväli 73,30 m
Siipipinta-ala 628,5 m²
Korkeus 20,78 m
Massa
Omamassa 172 000 kg
Hyötykuorma 120 000 kg (150 000 kg*)
Kuormatila 36,5 m x 6,4 m x 4,4 m (1 028 m³)
Suurin lentoonlähtömassa 392 000 kg (405 000 kg*)
* suluissa olevat kuormat vain olosuhdetutkimuksin
Voimanlähde
Moottori 4 kpl D-18T
Teho 4 x 229 500 N
Suoritusarvot
Matkalentonopeus 800 km/h - 850 km/h - enintään 865 km/h
Lentokantama 16 500 km (tyhjänä)/4 500 km (täytenä)
Lakikorkeus 12 000 m
Kenttävaatimukset
Nousu
Laskeutuminen ensiluokkaisille kentille 2 500 m
Laskeutuminen luokittelemattomille lentopaikoille 3 000 m
Käyttäjiä
Venäjän ilmavoimat 26 kpl
Volga-Dnepr Airlines 9 kpl
Avialinii Antonova kpl
Libyan Air Cargo 2 kpl
Polet Airlines 5 kpl

Antonov An-124 "Ruslan" on nelimoottorinen pitkille reiteille suunniteltu rahtikone, joka lensi ensilentonsa vuonna 1982. Ensimmäiset kaupalliset lennot aloitettiin tammikuussa 1986. Konetyyppiä on valmistettu 54 kappaletta. Konetyyppiä on kaupallistettu vuokrattavaksi. Syyskuussa 1990 An-124 kuljetti 451 pakolaista Ammanista. Lastitilaan oli varusteltu toilettikontti ja 570 litraa vettä. Persianlahden sodan aikana An-124:t kuljettivat raskasta kalustoa, muun muassa Patriot-ohjustorjuntajärjestelmän.

Antonov An-124:n seuraajaksi rakennettiin sittemmin kuusimoottorinen An-225, joka on maailman suurin lentokone.

Sotilaskuljetukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaskäyttöön ensimmäiset Antonov An-124:t tulivat 1987 ja niitä käytettiin myös Afganistanin sodassa raskaan kaluston kuljetuksiin. Yksi An-124 saattoi kuljettaa kolme T-80-panssarivaunua.

Antonov An-124 kykenee kuljettamaan kolmea CH-47-helikopteria, kuutta Puma-helikopteria, kuutta UH-60 Blackhawk-helikopteria tai viittä Mil Mi-17-helikopteria, 55 autoa tai 38 maastoautoa. Koneessa ovat lastivinssit, mikä mahdollistaa lastinkäsittelyn ilman kuorma-alustoille kiinnittämistä.

NATO[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odoteltaessa Airbusin sotilaslentokone A400M:ää, ovat eurooppalaiset NATO-maat ja Kanada ryhtyneet käyttämään Antonov An-124:iä ja Iljušin Il-76:ia sotilaskuljetuksiinsa kriisialueille. Erityisesti saksalaiset ovat olleet tässä edelläkävijöinä. Alankomaat, Espanja, Kanada, Luxemburg, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Saksa, Slovakia, Slovenia, Tanska, Tšekki, Unkari käyttävät Antonov An-124:iä kuljetuksissaan. Myöhemmin järjestelyyn ovat liittyneet myös Ruotsi ja Suomi.

NATO-maiden tilapäistä strategista ilmakuljetusratkaisua kutsutaan SALIS-ohjelmaksi.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Suomen puolustusvoimat käyttää ajoittain An-124:ää kaukokuljetuksessaan. Antonov An-124-100 -kuljetus järjestettiin 20. heinäkuuta 2007, kun Turun lentoasemalta lähetettiin suomalaiselle ISAF-joukolle neljätoista kevlar-suojattua maastohenkilöautoa ja kaksi kevlar-suojattua maastokuorma-autoa. Säkylää lähempänä oleva Porin lentoasema ei ollut riittävän kokoinen Antonoville.[1]

Lentoennätyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1985-1987 Antonovilla tehtiin ennätyksiä. Sillä pystyttiin lentämään 171 219 kg:n lastilla 2 000 m:n korkeudessa 20 150,92 km:n pituisella lennolla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ennätyssuuri täydennyslento Afganistaniin 20.7.2007. Suomen puolustusvoimat. Viitattu 3.9.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antonov An-124.