Igor Sikorsky

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Igor Sigorsky (1914)
Igor Sikorsky (1960)

Igor Sikorsky (25. toukokuuta 1889 Kiova26. lokakuuta 1972 Connecticut) oli ilmailun pioneeri. Hän saavutuksiaan ovat ensimmäinen nelimoottorinen lentokone ja ensimmäinen moderni helikopteri.[1]

Opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikorsky syntyi Kiovassa venäläis-ukrainalais-puolalaiseen sukuun. Hän suoritti tutkinnon Pietarin laivastoakatemiassa, opiskeli tekniikka Pariisissa ja pääsi 1907 Pietarin polyteknillisen instituutin koneenrakennusosastolle. Hän ei suorittanut siellä loppututkintoa vaan palasi Pariisiin 1907, mikä oli tuolloin ilmailun kehityksen keskus.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankittuaan 25-hevosvoimaisen Anzani-moottorin hän yritti Kiovassa rakentaa helikopteria. Moottori osoittautui liian pienitehoiseksi ja tietotaito puutteelliseksi. Kopterimalleista toinen saatiin nousemaan ilmaan vbuonna 1910, mutta vain ilman lentäjän painoa. Käytön synnyttämä värinä osoittautui rakennetta vahingoittavaksi ja roottorin muotoilussa oli kehittämistä.[1]

Sikorsky ryhtyi kehittämään kiinteäsiipisiä lentokoneita. Hänen ensimmäinen onnistunut lentokonemallinsa oli S-2 ja viides lentokone S-5 herätti kansallista huomiota ja sai FAIn lisenssin numero 64. Sikorskyn S-6A voitti vuonna 1912 Moskovan kansainvälisissä ilmailunäyttelyissä pääpalkinnon ja saman vuoden syksyllä Pietarissa järjestetyn sotavoimien kilpailun palkinnon. Sikorskysta tuli Baltian rautateiden vaunutehtaan lentokoneosaston päällikkö. Yksimoottoristen lentokoneiden moottoriongelmien aiheuttamien lukuisten lento-onnettomuuksien seurauksena hän päätti kehittää useampimoottorista konetta. Tarkoituksen oli rakentaa suuri, kahdella 100-hevosvoimaisella Argus-traktorimoottorilla varustettu Bolshoi Baltiski-lentokone. Koska moottoriteho osoittautui liian pieneksi, tehtiin koneesta nelimoottorinen versio. Suuren ja raskaan koneen ensilento 13. toukokuuta 1913 kuitenkin epäonnistui pahoin. Toinenkin samana vuonna rakennettu nelimoottorinen kone rikkoontui, kun sitä saattaneen lentokoneen moottori irtosi ja osui yläilmoissa nelimoottoriseen koneeseen. Kokemuksista oppittiin. Seuraavaksi rakennettiin vieläkin suurempi, siipiväliltään 31-metrinen, kahdella 140 hv ja kahdella 130 hv moottorilla ja lämmitetyllä hytillä varustettu siviililentokone. Kone lensi ensilentonsa helmikuussa 1914. Tästä muokattiin sodan johdosta Ilja Muromets -niminen pommikone. Vuoteen 1918 mennessä noin 80 alkuperäisen mallin pohjalta kehitettyä poimmikonetta oli rakennettu Venäjän keisarikunnan ilmavoimille.[1]

Venäjän vallankumous sai Sikorskyn muuttamaan Ranskaan, missä hänet palkattiin suunnittelemaan pommikone ympärysvalloille. Kone ei valmistunut ennen sodan loppumista. Ranskasta hän muutti pysyvästi Yhdysvaltoihin, jossa aluksi toimi luennoitsijana. Vuonna 1923 hän perusti Sikorsky Aero Engineering Corp. Yhtiön ensimmäinen kokometallinen kuljetuskone oli S-29A, minkä sisältämistä ajatuksista muotoutuivat nopeat kokometalliset matkustajakoneet. Amfibiolentokoneesta S-38:sta tuli menestys. Pan American Airlines osti sen Latinalaisen Amerikan reiteille. Myös S-44 oli suuri menestys.

14. syyskuuta 1939 Sikorsky kehitti toimintakykyisen helikopterin VS-300, mistä tuli 1943 sarjavalmistuksen alettua R-4 -sotilashelikopteri.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Igor Sikorsky: One Man, Three Careers, Rénald Fortier, National Aviation Museum/ Musée national de l’aviation, Canada; tiedostomuoto= pdf, ajankohta, viitattu 22.7.2014, (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]