MiG-31

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MiG-31 "Foxhound"
Neuvostoliiton MiG-31 vuonna 1989
Neuvostoliiton MiG-31 vuonna 1989
Tyyppi Hävittäjä
Miehistö 2 (ohjaaja ja asejärjestelmäupseeri)
Valmistumisvuosi 1979
Ensilento 16. syyskuuta 1975
Käyttöönottovuosi 1982
Mitat
Pituus 22,69 m
Kärkiväli 13,46 m
Korkeus 6,15 m
Siipipinta-ala 61,6 m²
Nopeus Korkealento: 3 000 km/h
Matalalento: 1 500 km/h
Tyhjäpaino 21 820 kg
Voimanlähde
Koneisto 2x jälkipolttimella varustettua Soloviev D-30F6-turbomoottoria
Teho 93 kN, jälkipolttimella 152 kN
Aseistus
Aseistus Tykit: 23 mm GSh-6-23-kanuuna, 260 laukausta
Ohjukset: 4x pitkän matkan R-33 (AA-9 'Amos')- tai (vain MiG-31M/BM:ta) 6x pitkän matkan Vympel R-37 (AA-X-13 'Arrow') -ilmasta-ilmaan-ohjusta ja keskimatkan R-40TD1 (AA-6 'Acrid') -ohjusta, 2x2 lyhyen matkan R-60 (AA-8 'Aphid')- tai R-73 (AA-11 'Archer') -IR-ohjusta tai 2x2 pitkän matkan R-77 (AA-12 'Adder') -ohjusta
MiG-31BM Moskovan ilmailunäytöksessä 1999
MiG-31.svg

MiG-31 (NATO-raportointinimi Foxhound) on MiG-25:n seuraajaksi suunniteltu nopea torjuntahävittäjä. Se oli Neuvostoliiton hävittäjistä kehittynein ennen maan hajoamista.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MiG-25:n korvaajan suunnittelu alkoi Je-155MP-kehityskoneella, joka teki ensilentonsa 16. syyskuuta 1975. Se muistutti ulkoisesti MiG-25:ttä, mutta oli täysin uusi malli. Runkoa pidennettiin aseupseerin takaohjaamoa varten. Koneen valmistuksessa käytettiin kaksi kertaa enemmän titaania ja kolme kertaa enemmän alumiinia teräksen sijaan. Uusi kone oli kestävämpi ja kesti jopa 5 g:n rasituksen yliäänilennossa. Yliääninopeus oli mahdollista matalammissa korkeuksissa. Polttoainekuormaa lisättiin ja koneessa käytettiin uusia Solovijev D-30F6 -moottoreita. Huippunopeukseksi tuli 3 000 km/h korkealla ja 1 500 merenpinnassa. Toimintasäde on 720 km ja siirtolentomatka 3 300 km.

Ketteryydessä kone ei kuitenkaan päässyt lähellekään Suhoin Su-27-koneen tasoa ja se onkin konetyyppinä viimeisiä kylmän sodan jäänteitä, suunniteltu ampumaan alas strategisia pommikoneita ja AWACS-koneita eikä pärjäämään hävittäjienvälisessä ilmataistelussa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen tuotanto alkoi 1979 ja ensimmäiset koneet tulivat ilmatorjuntajoukkojen palvelukseen 1982. Koneen kuvasi ensimmäisen kerran norjalainen lentäjä Barentsin meren yllä 1985. Noin 500 konetta valmistettiin, joista Venäjällä on käytössä 280–370 ja kolmisenkymmentä Kazakstanilla. Venäjä aikoo modernisoida koneensa, jolloin niiden käyttöikä jatkuu vuoteen 2015.[1]

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MiG-31 on maailman ensimmäinen hävittäjä, jossa otettiin käyttöön vaiheistettuantenninen tutka, erittäin tehokas Zaslon S-800. Useilla säteillä ja taajuuksilla toimiva tutka pystyy läpäisemään vihollisen häirinnän ja havaitsee hävittäjän kokoisen kohteen noin 200 km:n etäisyydeltä. Tulenjohto voi seurata 10 kohdetta yhtä aikaa ja lukita neljä niistä Vympel R-33 (NATO: AA-9 Amos) -ohjusten maaliksi. Neljä MiG-31-konetta voidaan yhdistää datalinkillä jopa 200 km:n etäisyydeltä toisistaan kattamaan laajan alueen. MiG-31M/MiG-31D/MiG-31BS-mallien tutka on päivitetty Zaslon-M-malliksi, joka voi havaita AWACSin kokoisen kohteen jopa 400 km:n päästä.

Pääaseistuksena on rungon alla 4×Vympel R-33, jonka kantama on 160 km, R-37-mallissa 280 km. Lisänä ovat lyhyen matkan R-40 (AA-6 Acrid)- ja R-60 (AA-8 Aphid)- tai R-73 (AA-11 Archer) -ohjukset siivissä. Myöhemmissä malleissa myös R-77 "Amraamski" (AA-12 Adder). MiG-31:ssä on myös tykki, GŠ-6-23, johon on 260 ammusta, joka riittää vain neljän sekunnin tulitukseen. MiG-31M-mallissa tykki on poistettu ja tilalla on kaksi lisäpaikkaa R-33/R-37-ohjuksille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 635. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Russia plans complete overhaul of MiG-31 interceptor fleet Defencetalk/RIA. Viitattu 07.11.2006.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MiG-31.