Kolmas Intian–Pakistanin sota
| Kolmas Intian–Pakistanin sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Bangladeshin itsenäisyyssotaa | |||||||||
|
|||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
|
||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
500 000 sotilasta |
365 000 sotilasta |
||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
3 843 kaatunutta |
9 000 kuollutta |
||||||||
.svg){kind=small}
Intian–Pakistanin sota vuoden 1971 joulukuussa liittyi Bangladeshin itsenäistymiseen. Varsinaiset sotatoimet kestivät kaksi viikkoa 3.–16. joulukuuta ja päättyivät Pakistanin tappioon. Bangladeshin itsenäisyyssodassa Intia asettui Bangladeshin (silloisen Itä-Pakistanin) puolelle. Länsipakistanilaisten arveltiin murhanneen kolme miljoonaa ihmistä, ja kymmenen miljoonaa pakolaista vyöryi Intiaan.
Intian Indira Gandhi yritti koota kansainvälistä painostusta Euroopan matkallaan. Yhdysvaltain tiedettiin tukevan Länsi-Pakistania, Neuvostoliiton Itä-Pakistania. Intialaiset siirsivät joukkojaan lähemmäs rajaseutuja ja odottivat talven tuloa, mikä tukkisi Himalajan solat ja estäisi Kiinan sekaantumisen sotatoimiin.
Joulukuun 3. päivän iltana pakistanilaiset tekivät ilmaiskun Pohjois-Intian sotilaslentokentille. Intialaiset iskivät takaisin seuraavana päivänä, ja hyökkäisivät Itä-Pakistanissa olevien länsipakistanilaisten joukkojen kimppuun maalta, mereltä ja ilmasta. Länsi-Pakistanin armeija antautui kahdessa viikossa, ja intialaiset saivat 90 000 sotavankia.[1]
Lähteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Bangladeshin historia Taksvärkki 2002 (suomeksi)
- Subcontinent com (englanniksi)
