Maratin valtakunta

Etelä-Aasian historia ja Intian historia
kivikausi	70 000–3300 eaa.
• Mehrgarh-kulttuuri	• 7000–3300 eaa.
Indus-jokilaakson kulttuuri	3300–1700 eaa.
Myöhäinen Harappan-kulttuuri	1700–1300 eaa.
Veda-kausi	1500–500 eaa.
• rautakausi	• 1200–500 eaa.
Mahajanapadat	700–300 eaa.
Magadha-valtakunta	684–320 eaa.
• Maurya-valtakunta	• 321–184 eaa.
Keskiaikaiset kuningaskunnat	230 eaa.–1279
• Sātavāhana	• 230 eaa.–199
• Kushana	• 60–240
• Gupta	• 300–550
• Pala	• 750–1174
• Chola	• 250 eaa.–1279
islamilaiset sulttaanikunnat	1206–1596
• Delhin sulttaanikunta	• 1206–1526
• Deccanin sulttaanikunta	• 1490–1596
Hoysala	1040–1346
Kakatiya	1083–1323
Vijayanagara	1336–1565
Suurmogulien valtakunta	1526–1707
Sikhivaltio	1801-1849
Maratha-valtio	1674–1818
Siirtomaakausi	1757–1947
Itsenäinen Intia	1947 eteenpäin
Valtioiden historiat Bangladesh • Bhutan • Intia Malediivit • Nepal • Pakistan • Sri Lanka
Alueelliset historiat Bengal • Himachal Pradesh • Orissa Pakistanin historialliset alueet • Pohjois-Intia Etelä-Intian historia • Tiibet
Erityisalojen historiat Dynastiat • Talous • Indologia • Kielet • Kirjallisuus Merenkulku • Armeija • Tiede ja tekniikka • Aikajana

Maratin valtakunta (marathiksi: मराठा साम्राज्य Marāṭhā Sāmrājya) oli hindulainen valtakunta Intiassa vuosina 1674–1818.

Valtion perusti Shivaji, joka käytti sissitaktiikkaa ja sai vähitellen haltuunsa osia Suurmogulien valtakunnasta. Hän on edelleen kansallissankari etenkin Maharashtran osavaltiossa. Shivajin kuoltua 1680 Suurmogulien valtakunta viimeisen suuren mogulin Aurangzebin johdolla yritti saada menettämiään alueita takaisin 27-vuotisessa sodassa. Sodan aikana hallitsivat Shivajin kaksi poikaa, sen päätyttyä valtaan nousi hänen pojanpoikansa Shahu. Tämä nimitti pääministerin, peshwan, hoitamaan käytännön asioita. Vuosien mittaan valta lipsui peshwoille, ja Shivajin jälkeläiset pysyivät valtion keulakuvina.

Maratien valtakunta noin vuonna 1760

Maratin valtakunta oli huipulla 1700-luvun keskivaiheilla. Vuonna 1761 valtakunta kärsi katkeran tappion afgaaneille Panipatissa, mutta senkin jälkeen se vastusti brittihallintoa ja joutui luopumaan valta-asemasta vasta 1818. Monet marattiylimykset osallistuivat Sepoykapinaan vuonna 1857.