Sumatransarvikuono
Sivulta puuttuu | Sumatransarvikuono | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Sumatransarvikuonoja Cincinnatin eläintarhassa | ||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Dicerorhinus sumatrensis (G. Fischer, 1814) |
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Sumatransarvikuonon levinneisyys. Alkuperäinen elinalue oranssilla, nykyinen punaisella. | ||||||||||||||||||
| Alalajit [1] | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Sumatransarvikuono Wikispeciesissä |
Sumatransarvikuono (Dicerorhinus sumatrensis) on sarvikuonojen heimoon kuuluva äärimmäisen uhanalainen nisäkäslaji.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö [muokkaa]
Sumatransarvikuono on nykyisin elävistä sarvikuonolajeista pienikokoisin. Se painaa 600–800 kiloa ja on säkäkorkeudeltaan 0,9–1,5 metriä korkea. Se on myös ainoa aasialainen sarvikuono, jolla on yhden sarven sijasta kaksi sarvea. Sillä on myös enemmän karvoitusta kuin muilla sarvikuonoilla. Nuorella yksilöllä on tiheä ja punertavanruskea karvapeite, joka iän myötä harvenee ja tummuu. Laji on sarvikuonolajeista äänekkäin, sen on todettu tuottavan ainakin mylvintää, piipitystä ja hyminää.
Lisääntyminen [muokkaa]
Sumatransarvikuono synnyttää yhden tai kaksi poikasta kolmen tai neljän vuoden välein, kantoajan kestettyä 17 kuukautta. Sukukypsyyden tämä sarvikuonolaji saavuttaa vasta 7–8 vuoden iässä. Se voi elää yli 30-vuotiaaksi.
Levinneisyys ja kannan koko [muokkaa]
Sumatransarvikuonoja elää Sumatran, Borneon ja Malesian tiheissä metsissä pieninä hajanaisina populaatioina. Niistäkin Malaijan niemimaan populaatio on ehkä jo hävinnyt. Lajia on jäljellä arviolta enää 220–270 yksilöä[1], niistä n. 50 on Borneon alalajia. Burman (Myanmarin) pohjoisosissa elää mahdollisesti lisäksi tuntemattomia populaatioita. Koska populaatiot ovat pieniä ja hajallaan, niitä uhkaa salametsästyksen ja hakkuiden ohella myös sisäsiittoisuus. [2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Dicerorhinus sumatrensis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ www.hs.fi: Kuolevaa sarvikuonokantaa yritetään elvyttää koeputkihedelmöityksellä Viitattu 23.09.2010. (suomeksi)
