Operaatio Shakti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Operaatio Shakti, koodinimeltään Pokhran-II oli Intian toukokuussa 1998 suorittama koesarja, jossa se kokeili ydinasettaan.

Intia oli jo 1974 tehnyt maan alla "Hymyilevä Buddha" nimisen ydinkokeen, jonka voima saattoi olla 2 kilotonnia. Intialla tiedettiin pitkään olevan ydinaseita. Intian armeija ja ydintutkijat räjäyttivät 11. toukokuuta 1998 Luoteis-Intiassa Rajasthanin osavaltiossa Tharin autiomaassa Pokhranin alueella maan sisässä yhtä aikaa kolme ydinlatausta, joista ensimmäisen voima lienee 25-30 kilotonnia, toisen 12 kilotonnia ja kolmannen alle kilotonnin verran. Armeija räjäytti vielä pari hyvin pientä latausta hyvin lähellä maan pintaa 13. toukokuuta. Intian tekemät ydinkokeet eivät liene menneen täysin piirustusten mukaan, sillä ainakaan ensimmäinen koe ei ollut yhtä voimakas kuin oli suunniteltu[1]. Ensimmäinen koe oli jonkinlainen vetypommi, ja toinen tavanomainen plutoniumpohjainen fissiopommi. Pokhranin kokeet määräsi tehtäväksi Intian kansallismielisen BJP-puolueen vetämän hallituksen pääministeri Atal Bihari Vajpayee, koska halusi Intian julistautuvan avoimesti ydinasevallaksi turvallisuuspoliittisista syistä[2]. Vajpayeen mielestä Kiina uhkasi Intiaa ydinaseellaan. Koesarjan jälkeen Intian Vajpayee julisti 14. toukokuuta 1998 Intian olevan ydinasevaltio, ja että Intia pystyy rakentamaan vetypomminkin, ja ettei Intia tule koskaan käyttämään ydinaseita ensin.

Pakistan vastasi Intian koesarjaan omalla koesarjallaan. Intian koesarja herätti vastalauseita maailmalla ja Intia sai kokeiden takia kansainvälisiä pakotteita. 2000-luvun alussa Intian ja Pakistanin välit kiristyivät pariksi vuodeksi äärimmilleen, ja maiden välisessä kiivaassa sanaharkassa puhuttiin avoimesti ydinsodan mahdollisuudesta.

Operaatio Shaktin johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koodinimellä Pokhran II-kulkeneet ydinkokeet määräsi Intian kansallismielisen BJP-vetoisen hallituksen johtaja Atal Bihari Vajpayee. Voimakkaasti kansallismielinen Intian kansanpuolue BJP oli noussut hallitukseen parllamenttivaaleissa helmikuussa 1998. Puolustusministerinä toimi George Fernandes. Operaatio Shaktia johtivat silloinen puolustusvoimien tutkimuslaitoksen DRDO:n johtaja tohtori Abdul Kalam ja atomienergiakomission johtaja Rajagopala Chidambaram. Kokeiden valmistelut teki käytännössä Bhabhan ydintutkimuskeskus BARC. Satinder Kumar Sikka johti vetypommin kehitystä. Maaliskuun puolenvälin jälkeen Vajpayee tapasi Kalamia ja Chidambaramia muutamaan otteeseen määräten alussa näitä valmistelamaan ydinkokeita saatuaan tietoa ydinohjelman nykytilasta. 6. huhtikuuta Pakistan koelaukaisi uuden 1500 km kantavan Ghauri-ohjuksen, joka lisäsi Intian halua julistautua avoimesti ydinasevallaksi. Kaiken lisäksi Pakistan joka oli jo aiemmin vihjannut ydinkokeen mahdollisuudesta, ilmoitti Abdul Khadeer khanin suulla 15. huhtikuuuta 1998 urdunkieliselle Ausaf-lehdelle että Pakistan on valmis ydinkokeisiin poliittisen päätöksen tullessa. Kokeiltavat ydinräjähteet lastattiin neljään armeijan kuorma-autoon jotka ajoivat Mumbain Bhabhan ydintutkimuslaitoksen BARC:in ovesta ulos 1. maaliskuuta 1998. Kuorma-autot kuljettivat ydinaseet Mumbain lentokentälle, josta AN-32 kone vei ne Jaisalmerin lentokentälle, josta neljä armeijan kuorma-autoa ajoi ydinräjähteet Pokhranin koealueelle.

Operaatio Shaktin kokeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio Shaktin eli Pokhran-II:n kokeet tehtiin Luoteis-Intiassa Rajasthanin osavaltiossa Tharin autiomaassa Pokhranin alueella. Tarkemmin kokeet tehtiin hylätyn Malkan kylän lähellä 6 km asutusta 1200 asukkaan Khetolain kylästä koilliseen ja 10 km etelään Loharkista 27.0716 astetta N 71.7612 astetta W 2,8 km päässä vuoden 1974 kokeen paikasta.

Intia teki Pokhranissa varmasti ydinkokeita 11. maaliskuuta, 13. päivän koe oli joko epäonnistuminen tai hämäystä.

Intian aikaa iltapäivällä räjäytettiin yhtä aikaa kolme latausta, jotka pöläyttivät kolme tomupilveä ilmaa, kaivoivat matalia kuoppia maahan maan sisässä räjähtäessään ja aiheuttivat kohtalaisen voimakkaan 4,6-5,4 Richterin maanjäristyksen. Tämä järistys oli suurin maapallolla 24 tuntiin. Pokhranin kokeet aiheuttivat seiniin 4-6 km päässä olevassa Khetolain kylässä halkeamia.

11. maaliskuuta 1998 tehdyt ydinkokeet:

Nimitys Räjäytyskuopan nimi Väitetty voima kt Todellinen voima kt arvio Max voima kt arvio Kuvaus
Shakti I "Valkoinen talo", Whisky 43-45 kt 22-30 kt[3] 200-300 kt Kaksivaiheinen lämpöydinkärki yli 200 metrin syvyydessä. Agni-ohjuksen kärki?[4] Koe lienee jossain määrin epäonnistunut, lämpöydinvaiheen piti tuottaa 30 kt, mutta se tuotti vain 10-15 kt fissiovaiheen lisäksi. Ei liene aivan täysitehoinen vetypommi, joka pystyisi tuottamaan megatonniluokan räjähdyksen[3].
Shakti II "Taj Mahal", Tango 12 kt 12 kt[1] Onnistunut koe. Luultavasti pommikoneesta pudotettava pommi tai Prithvi-ohjuksen kärki[4]. Plutoniumpohjainen fissiokärki yli 150 metrin syvyydessä. Maan pinnalla hiekkaisessa maastoissa olevan kuopan läpimitta 80 m, syvyys 15 m.
Shakti III Kumbhkaran 0.3 kt Kiihdytetty fuusiokärki, ei täysitehoinen, vain koekärki tietojen kokoamista varten. Ydinaine reaktoriluokan plutoniumia, ei aseluokan plutoniumia. Ehkä fuusioaineesta riisutun kiihdytetyn fuusiopommin koe. Ehkä tykistön ydinkranaatti[4].

13. maaliskuuta 1998 tehdyt ydinkokeet olivat hyvin pieniä. Toinen niistä räjäytettiin hiekkadyynin sisässä ja se synnytti vain 3,5-4 metrin läpimittaisen kraatterin. Ne olivat joko hämäystä, epäonnistuneita kokeita, hyvin pieniä ydinaseita tai mittauskokeita, joissa ei testattu ydinräjähdyksiä täysitehoisina.

Nimitys Räjäytyskuopan nimi Väitetty voima kt Todellinen voima kt arvio Max voima kt arvio Kuvaus
Shakti IV Navtala NT 1[3] 0,5 kt <0.1 kt Koekärki tietojen kokoamista varten
Shakti V Navtala NT 2 0,2 kt <0,1 kt Koekärki tietojen kokoamista varten. Käytettiin harvinaista U-233:a.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intia teki ydinkokeensa, koska Intiassa oli joissakin piireissä 60-luvulta alkaen pelätty Kiinan ydinaseita. Intia ja Kiina olivat käyneet lyhyen sodan vuonna 1962. Ydinaseellinen Intia oli poliittisesti merkittävämpi tekijä kuin ydinaseeton Intia. Intain lehdissä ylistettiin laajalti Intian ydinkoetta. Varsinkin kaupunkien keskiluokka tuki ydinaseita ja kaduilla tervehdittiin ilojuhlin ydinkokeita, mutta kriittiset tahot Intiassakin katsoivat Intian ydinkokeen tekevän maanosasta turvattomamman. Vajpayee sanoi, että viimeisen 2500 vuoden aikana Intiaan oli hyökätty monta kartaa, muttei maa itse ollut hyökännyt koskaan[5]. Tämän logiikan mukaan Intia ei tulisi käyttämään ydinaseita ensin.

Toki Intiassa oli käyty sisäisiä sotia. Intian tehtyä kokeensa Pakistanin pääministeri Auyb Khan sanoi Pakistanin kokeilevan omia ydinaseitaan, jotta tasapaino Intian kanssa säilyisi alueen kilpavarustelussa. 91% kannatti India Today-lehden kyselyn mukaan Intian ydinkokeita. Pakistanissakin juhlittiin ydinkokeita. Yhdysvallat oli pettynyt Intian kokeisiin ja asetti Intialle talouspakotteita, pysäytti kaupan ja mikä paljon pahempaa Intian kannalta, jäädytti lainat. Kiinalaisten mukaan Intian ydinase vaarantaa alueen rauhaa ja vakautta ja alentaa alueen turvallisuustilannetta. 27.5 Intia halusi neuvotella Pakistanin kanssa ydinaseiden ensikäytön kieltävästä sopimuksesta. 28. toukokuuta 1998 Pakistan räjäytti oman ilmoituksensa mukaan viisi ydinlatausta Chagain kukkuloilla. YK vaati molemmilta valtioilta lupauksen ettei uusia ydinkokeita tehdä, mutta Pakistan kokeili ydinlatauksia vielä 30. toukokuuta[2]. Ydinaseet ovat tämän jälkeen olleet politiikassa mukana, ja molemmat maat ovat kehitelleet niille yhä pidemmälle kantavia ohjuksia. Jotkut väittävät Intian tehneen ydinkokeet sisäpoliittisista syistä, jotta hallitus vaikuttaisi voimakkaalta kansan silmissä ja pysyisi pystyssä. 2000-luvun alussa Intian ja Pakistanin kiivaassa sanaharkassa puhuttiin avoimesti ydinsodan mahdollisuudesta. Maiden välit kiristyivät sodan partaalle, kun Intiassa tapahtui Pakistanista kotoisin olevien terroristien tekemä suuri pommi-isku. Pommi-iskut huipentuivat Intian parlamentissa tapahtuneeseen terrori-iskuun 13. joulukuuta 2001, ja molemmat maat keskittivät tänä vuonna suuren määrän joukkoja toistensa rajalle. Intian pääministeri George Fernandes sanoi 2003, että Intiassa saattaa räjähtää pommi tai kaksi, mutta jos Intia vastaa iskuihin, Pakistan lakkaa olemasta[6] Maiden välit lientyivät seuraavana vuonna, mutta kiristyivät taas 2008 Mumbaissa tapahtuneen terrori-iskun takia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sublette, Carey: What Are the Real Yields of India's Test? 8.10.2001. Carey Sublette. Viitattu 15.6.2009. (englanniksi)
  2. a b Mitä Missä Milloin 1999, Uutiskatsaus toukokuu, sivu 95
  3. a b c Sublette, Carey: India's Nuclear Weapons Program, Operation Shakti: 1998 30.3.2001. Carey Sublette. Viitattu 15.6.2009. (englanniksi)
  4. a b c Neuneck, Götz: Milestones of the Indian and Pakistani nuclear/missile programs and arms control efforts International Network of Engineers and Scientists Against Proliferation. Viitattu 15.6.2009. (englanniksi)
  5. Suomen kuvalehti, toukokuu 1998
  6. http://www.cnn.com/2003/WORLD/asiapcf/south/01/08/pakistan.india/index.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]