Kanchenjunga
Wikipedia
| Kanchenjunga | |
|---|---|
 Kanchenjunga aamuvalossa |
|
| Korkeus | 8 586 m |
| Sijainti | Nepalin ja Intian rajalla |
| Vuoristo | Himalaja |
| Koordinaatit | |
| Ensimmäinen nousu huipulle | George Band ja Joe Brown 25. toukokuuta 1955 |
Kanchenjunga (muita kirjoitusasuja Kangchenjunga, Kangchen Dzö-nga, Khangchendzonga, Kanchenjanga, Kachendzonga ja Kangchanfanga) on Himalajalla sijaitseva maailman kolmanneksi korkein vuori. Se sijaitsee Nepalin ja Intian rajalla. Kanchenjungaan kuuluu viisi yli kahdeksan kilometrin korkuista huippua, joista korkein on 8 586 metriä (Main Summit). Muita huippuja ovat 8 482 metriä korkea Central Summit (”keskushuippu”), 8 476 metriä korkea South Summit (”eteläinen huippu”) sekä 8 433 metriä korkea West Summit (”läntinen huippu”) eli Yalung Kang.[1]
Vuoteen 1852 asti Kanchenjungan uskottiin olevan maailman korkein vuori. Brittien mittaukset kuitenkin osoittivat Mount Everestin olevan korkein ja Kanchenjungan vasta kolmanneksi korkein vuori.
Kanchenjungan valloittivat ensimmäisinä George Band ja Joe Brown 25. toukokuuta 1955. Brittiläinen retkikunta kunnioitti kuitenkin paikallisten ihmisten uskomusta, jonka mukaan vuoren huippu on pyhä ja pysähtyivät hieman ennen varsinaista huippua. Useimmat retkikunnat tämän jälkeen ovat noudattaneet samaa perinnettä.
Keväällä 2006 suomalainen Veikka Gustafsson teki nousun Kanchenjungalle, jonka eri vaiheista hän lähetti muutaman päivän välein viiden minuutin satelliittipuheluja Suomeen ja ne kuultiin radion aamulähetyksissä kymmenen yli aamukuuden ja toisintona iltapäivällä 12.55.
[muokkaa] Vuorikiipeilyä vuosien varrelta
- 1905: Ensimmäinen kiipeämisyritys vuoren lounaispuolelta (South West Face tai Yalung Face). Järjestäjinä olivat sveitsiläinen Dr. Jules Jacot-Guillarmod ja brittiläinen Aleister Crowley. Retkikunta ei päässyt 6 100 metriä korkeammalle, ja retki johti luutnantti Alexis Pachen ja kolmen kantajan kuolemaan lumivyöryssä.[1]
- 1929: Paul Bauerin johtama Baijerilainen retkikunta saavutti 7 400 metrin korkeuden koillisen puoleisen kannuksen kautta (North East Spur).[1]
- 1930: Sveitsiläisen professorin, George Dyhrenfurthin, johtama kansainvälinen retkikunta vetäytyi valloitussuunnitelmista kokeneimman sherpan, Chettanin, menehdyttyä jäälohkareiden ryöpyissä.[1]
- 1931: Paul Bauerin johtama Baijerilainen retkikunta onnistui uudella yrityksellään pääsemään jonkin verran edellistä kertaa korkeammalle, 7 730 metrin korkeuteen. He pääsivät paikkaan, jossa koillisen puoleinen kannus (North East Spur) risteytyy Kanchenjungan pohjoisharjanteen (North Ridge) kanssa. Vaaralliset tuuliolosuhteet pakottivat heidät kuitenkin kääntymään tämän jälkeen takaisin.[1]
- 1955: Ensimmäiset saavuttivat korkeimman huipun. Charles Evansin johtamasta brittiläisestä joukosta huipulle pääsi ensimmäisenä Joe Brown ja George Bandin muodostama parivaljakko 25. toukokuuta 1955. Seuraavana päivänä, 26. toukokuuta 1955 saman retkikunnan Norman Hardie ja Tony Streather kävivät myös huipulla. Paikallista uskomusta kunnioittaen huipun korkein luminyppylä jätettiin pyhyyden takia koskemattomaksi. Kiipeäminen tapahtui lounaispuolelta käsin (South West Face).[1]
- 1973: Japanilainen ryhmä saavutti läntisen Yalung Kangin huipun.[1]
- 1977: Toisen onnistuneen nousun korkeimmalle huipulle suoritti eversti Narinder Kumarin johtama intialainen armeijajoukkue koillisen puoleisen kannuksen (North East Spur) kautta.[1]
- 1978: Puolalainen retkikunta saavutti keskushuipun (Central Summit) ja eteläisen huipun (South Summit).[1]
- 1979: Kolmannen onnistuneen nousun Kanchenjungan korkeimmalle päähuipulle suorittivat kevyesti varustetun brittiläisranskalaisen ryhmän Doug Scott, Peter Boardman, Joe Tasker ja G. Bettembourg ilman lisähappea. He olivat ensimmäisiä, jotka kiipesivät huipulle luoteispuolelta.[1]
- 1980: Onnistuneita nousuja alkoi tapahtumaan useammin, ja ne useimmiten suoritettiin vuoren lounaispuolelta (South West Face). Japanilainen ryhmä otti ensimmäisenä riskin nousta ylös suoraan lounaispuolelta.[1]
- 1986: Ensimmäinen talvinousu suoritettiin vuoren lounaispuolelta (South West Face). Ryhmä koostui puolalaisista ja meksikolaisista jäsenistä.[1]
- 1989: Suuri venäläinen retkikunta oli ensimmäinen, joka kulki Kanchenjungan neljä korkeinta huippua kumpaankin suuntaan. 28 kiipeilijää saavutti yhden tai useamman näistä huipuista.[1]
- 1991: Slovenialaiset Andrej Stremfelj ja Marko Prezelj suorittivat merkittävän ja teknisesti erittäin onnistuneen nousun eteläiselle huipulle (South Summit).[1]
- 1998: Brittiläisestä Ginette Harrisonista tuli ensimmäinen nainen, joka nousi onnistuneesti korkeimmalle huipulle.[1]
[muokkaa] Katso myös
- Luettelo maailman korkeimmista vuorista
- Luettelo suurimmista prominensseista
- Luettelo maiden korkeimmista kohdista
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,00 1,01 1,02 1,03 1,04 1,05 1,06 1,07 1,08 1,09 1,10 1,11 1,12 1,13 1,14 Audrey Salkeld; George Band: Kangchenjunga: World Mountaineering - The World's Great Mountains By the World's Great Mountaineers, s. 240-243. Kanchenjunga. Lontoo: Little, Brown, and Co. / Octopus Publishing Group Ltd, 1998. ISBN 0-8212-2502-2.
