Jeremia
Wikipedia
Jeremia (hepreaksi יִרְמְיָהוּ, Yirməyāhū) oli Hilkian poika, Vanhan testamentin profeetta. Hänen kirjoittaminaan pidetään Jeremian kirjaa ja Valitusvirsiä.
Jeremia oli pappissukua, kotoisin Anatotista, Benjaminin heimon alueelta (Joos 21. 18; 1. Kuningasten kirja 2:26). Herran sana tuli hänelle Juudan kuninkaan Josian, Amonin pojan, kolmenatoista hallitusvuotena (2. Kuningasten kirja 21:24).
Herra puhui hänelle vielä kuningas Jojakimin, Josian pojan, aikana ja sen jälkeen aina kuningas Sidkian, Josian pojan yhdenteentoista hallitus vuoteen saakka, jonka viidentenä kuukautena Jerusalemin asukkaat ja Juudan kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan (2. Kun 23:34, 25:2).
Jeremia korosti kansansa kanaanilaistuneen kultin merkitsevän luopumista Jahvesta (2:20-32; 3:19-25), ja Karkemiin taistelun jälkeen vuonna 605 eaa. hän ja Hesekiel pitivät Nebukadressar II:ta Jahven lähettämänä luopiokansan rankaisijana. Osoituksena tästä Jeremia piti myös Jerusalemin valloitusta vuonna 598 eaa. ja kansan viemistä pakkosiirtolaisuuteen.
Kun Nebukadressarin asettama uusi kuningas Sidkia alkoi kapinoida, Jeremia korosti alistumisen velvoitusta Baabelin ikeen alaiseksi (27. luku) ja taisteli vääriä profeettoja vastaan, jotka lupasivat menestyksen seuraavan kapinointia. Jeremia varoitti useita kertoja Sidkiaa kapinoinnista (luvut 34-37), mutta tämä vangitutti hänet. Nebukadressarin määräyksestä Jeremia vapautettiin Jerusalemin toisen valloituksen yhteydessä vuonna 586 eaa. Perimätiedon mukaan Jeremia seurasi juutalaisia Egyptiin, missä nämä kivittivät hänet.
Julistuksessaan Jeremia käyttää usein kuvakieltä. Hän ylistää Jahvea ainoana Luojana ja korostaa kuinka kiittämättömyyden täytyy saada rangaistuksensa valitun kansan keskuudessa, mikä kuitenkin lopulta johtaa kansan parannukseen. Jerusalemin hän ennusti muuttuvan käryävän polttouunin kaltaiseksi (Jer. 7:31, 19:6).
