Helsingin synagoga

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin synagoga

Helsingin synagoga sijaitsee Kampin kaupunginosassa, Malminkadulla Helsingin juutalaisen seurakuntakeskuksen yhteydessä. Se on toinen Suomessa sijaitsevista synagogista, toinen sijaitsee Turussa.[1]

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin juutalaisen seurakunnan synagoga on rakennettu Helsingin kaupungin vuonna 1900 Malminkadulta luovuttamalle tontille. Seurakunta oli hakenut jo 1898 kaupungilta tonttia ilman korvausta synagoga- ja koulurakennusta varten. Kaupunki tarjosi tonttia Malminkadulla, lähellä ns. narinkkaa, käytettyjä vaatteita myyvien juutalaisten toria, mutta asia raukesi sillä kertaa seurakunnan varojen puutteeseen. Parin vuoden kuluttua anomus tontista ilman korvausta hyväksyttiin sillä ehdolla, että tontille pitää rakentaa viiden vuoden kuluessa. Seurakunnalla oli suuria vaikeuksia kerätä varoja synagogan rakentamiseksi, mutta lopulta vuonna 1904 seurakunta pystyi palkkaamaan yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehdin Johan Jakob Ahrenbergin (1847-1914) suunnittelemaan synagoga- ja koulurakennuksen. Viipurissa syntynyt Jac. Ahrenberg oli opiskellut Tukholmassa ja oli myös tuottelias taidemaalari ja kirjailija.

Pohjoismaiset synagogat on rakennettu suhteellisen myöhään johtuen juutalaisen asutuksen lyhyydestä ja juutalaisten vähäisestä määrästä. Suomessa on Helsingin lisäksi vain Turussa ja Pohjoismaissakin niitä on vain muutama. Useimmat Euroopan vanhat synagogat tuhottiin toisen maailmansodan aikana. Suomen synagogat ovat jo senkin takia ainutlaatuisia, että ne säilyivät sota-ajan tuhoilta.

Suomen synagogat muodostavat mielenkiintoisen päätepisteen perinteisen synagogarakennuksen tyylillisessä kehityksessä. Historiallisina muistomerkkeinä ne kuvastavat juutalaisen vähemmistön hyväksymistä suomalaisessa yhteiskunnassa, jota ilmentää myös niiden näkyvä sijainti kadun varrella, toisin kuin monissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa. Alueesta oli tullut juutalaisten asuma-aluetta sen jälkeen kun narinkka siirtyi Suomen Pankin tontilta Simonkentälle. Myös juutalaisten oman kulttuurin lujittumisella Suomeen on synagogilla ollut tärkeä asema, koska ne eivät ole ainoastaan uskonnollisen elämän keskuksia, vaan myös etnisen vähemmistön sosiaalisen elämän ja kulttuurin keskuksia. Niiden yhteydessä on aina toiminut myös koulu ja erilaiset yhdistykset.

Rakennustyöt alkoivat keväällä 1905 ja rakennus valmistui elokuussa 1906. Kolmikerroksisen rakennuksen ulkoarkkitehtuuri noudattaa kansainvälistä, 1800-luvun loppupuolella Keski-Euroopassa ja Englannissa yleistä eklektistä synagogatyyppiä. Tiiliseinät on rapattu sileiksi. Ensimmäinen kerros on rustikoitu ja erotettu rapatulla kerroslistalla ylemmistä kerroksista. Malminkadun puoleisessa julkisivussa on keskellä symmetrisesti risaliitti, jossa on kolme kahden kerroksen korkuista pyörökaari-ikkunaa. Katonrajassa ja kerroslistassa on hammaslista. Risaliitin molemmilla puolilla on kaari-ikkunoiden tasossa kolme pientä, pyöreää ikkunaa, joissa on Daavidin tähti -ristikko. Seinien yläosa kaari-ikkunoiden yläpuolella on peitetty keramiikkalaatoilla. Keskellä kohoaa kauas näkyvä kupoli.

Sisusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suorakulmaista synagogasalia reunustavat kolmelta puolelta lehterit. Keskikäytävän päätteenä on Jerusalemiin päin olevalla seinällä symmetrisesti apsidi. Lehtereitä kannattavat suorakulmaiset betonipilarit, joiden kapiteeleissa on kullattuja jugend-aiheisia detaljeja. Myös lehterien kaiteiden pystytuet on koristettu jugend-tyylisillä metallikoristeilla. Kupolin sisäkattoon on maalattu tähtiä ja hepreankielisiä lauseita, ja sen alaosaa kiertävät pienet pyöreät ikkunat. Kupolia kannattaa neljä siroa, pyöreää valurautapilaria, joiden kapiteelit on koristettu kullatuilla lehtiaiheilla.

Sisustuksessa yhdistyvät sileäksi rapatut, valkoiset pelkistetyt pinnat yksityiskohtien jugend-aiheisiin, apsidin kultaisilla tähdillä koristettuihin kirkkaan sinisiin seiniin ja kaarta ympäröiviin klassisiin ruusuke- ja akanttikoristeisiin. Apsidissa on kirjaillun väliverhon peittämä kaappi, Pyhä arkki, aron hakodesh. Kaappia reunustavat kullatut, puiset kansantaiteen tyyliin veistetyt leijonankuvat on tuotu ensimmäisestä rukoushuoneesta Suomenlinnasta ja saattavat olla 1600-luvulta. Kaapin päällä on 1700-luvulta oleva kruunu, joka on perimätiedon mukaan saatu Suomenlinnan telakalta olleesta ruotsalaisesta sotalaivasta. Apsidin yläpuolella on kaksi leijonaveistosten pitelemää kymmenen käskyn taulua. Edessä on esilukijan pulpetti. Kupolin alla keskellä salia on bima, aidattu koroke, jolla on lukupulpetti. Yläpuolella on suuri kattokruunu. Sisustus on säilynyt poikkeuksellisen hyvin alkuperäisessä asussa. Synagogarakennuksen kadunpuoleinen julkisivu ja vesikatto suojeltiin asemakaavalla 1981 ja synagogan sisätilat rakennussuojelulailla 2002. Sisätilat restauroitiin vuonna 2005.

Tasavallan presidentti, Suomen marsalkka Mannerheim, osallistui 6. joulukuuta 1944 adjutanttiensa saattamana Helsingin synagogassa pidettyyn Suomen puolesta kaatuneiden juutalaissotilaiden muistopalvelukseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • LeChaim! Kuvia Suomen juutalaisten historiasta. Toimituskunta Dan Kantor, Mindele London-Zwig ja Simo Muir, Helsingin juutalainen seurakunta 2006.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin synagoga Rky.fi. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 1.7.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin synagoga.

Koordinaatit: 60°10′03.4″N, 24°55′42.2″E