Kiestingin motti
Kiestingin motti oli saarrostus, joka tapahtui jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana elokuussa 1941. Neuvostojoukot motittivat suomalais-saksalaiset[1] joukot Kiestingin ja Louhen välillä Itä-Karjalassa.
| Kiestingin motti | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa jatkosotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Jatkosodassa suomalainen III armeijakunta valtasi Kiestingin elokuussa 1941.[2] Saksalaiset joukot pyrkivät maantietä pitkin Kiestingistä kohti Louhea ja Muurmannin rataa. He kokivat kovaa vastarintaa. Everstiluutnantti Jussi Turtolan johtama suomalainen ryhmä J eteni rautatielinjaa pitkin Kiestingistä kohti Louhea aluksi kohtaamatta vastusta. Suomalaiset etenivät melko lähelle Louhea, kunnes neuvostoliittolaisten vastarinta alkoi tiivistyä lisäjoukkojen myötä. Eteentyöntynyt suomalais-saksalainen tuhatlukuinen osasto kärsi huomattavia tappioita seuranneessa Kiestingin motissa.[3] Elokuussa 1941 motista lopulta päästiin vetäytymään ja ryhmitystä muutettiin: Kiestinki–Louhi-rautatien pohjoispuolelle tuli rintamavastuuseen SS-divisioona Nord ja eteläpuolelle Suomen III armeijakunta.[3]
Talvella 1941–1942 taistelutoiminta oli vähäisempää Kiestingin suunnalla. Rintamavastuun ottaneet saksalaiset joukot vetäytyivät sieltä vasta syyskuussa 1944.
Kirjailija Kalle Päätalo kuvaa oloja Kiestingissä, haavoittumisensa Kapustnajajoella, paluun etulinjasta Kiestinkiin Louhen rataa pitkin, sekä paluun Kuusamoon, juuri ennen JR 53 mottiin joutumista romaanissaan Liekkejä laulumailla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 266–273. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28690-7.